Kirja-aarteitani, osa 3

Kirja-aarteideni kolmannessa osassa (yllättäen!) rakastamaani Tove Janssonia. Ihailen suuresti Janssonin tapaa kirjoittaa, Janssonin kirjat sopivat luettavaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä niihin kyllästy koskaan (minä ainakaan)!

Tämä Nukkekaapin toinen painos päätyi minulle Huuto.netistä kahdella eurolla. Se on ihanan tuntuinen käteen, pehmeä ja vähän karheakin. Sen sivut ovat hieman kellastuneet ja tuoksuvat aivan ihanalta, vanhalta. Kannesta pidän erityisesti. Tämä kyseinen kappale on takakannen leiman mukaan poistettu Turun kirjastosta, mutta sitä ei ole päällystetty ja on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Kannessa on tumma hintalapun jättämä läiskä (ei näy kuvassa).

(Kuvassa ei valitettavasti näy kellastuneisuus, sillä kamerani haalistaa värejä niin paljon.)

Kirja-aarteitani, osa 2

Syntymäpäivälahjaksi saamieni Muumi-kirjojen lisäksi tunnearvoa on paljon tällä seuraavalla kirjalla:

Jani Salmisen esikoisrunokokoelma, Urbaani bohemia. Kuten olen jo aiemmissa postauksissani maininnut, on Jani Salminen hyvä ystäväni. Hänen esikoisensa kävi viimein toteen pitkän haaveilun ja jatkuvan kirjoittamisen jälkeen vuonna 2010. Esikoinen on Mediapinta OY:n palvelukustanne ja lähes loppuunmyyty. Tällä hetkellä Jani työstää toista kokoelmaansa.

Sain teoksen tosiaan uunituoreena ja omistuskirjoituksella, tietenkin. Tässä vielä yksi suosikkirunoistani kokoelmassa:

Kirja-aarteitani, osa 1 (ja vielä pari kirjankansirunoa)

Mietin tuossa noita tärkeimpiä kirjojani. Kävin kirjahyllyäni läpi, otin kirjan hyllystä sitten toisen ja taas toisen. Niitä löytyi aika monta. Aion kertoa niistä kaikista, mutta ei makeaa mahan täydeltä :) Tässä siis ensimmäiset:

Tove Janssonin Muumi-kirjat. Vietin 18-vuotissyntymäpäiväni Kellokosken sairaalassa ja olin todella huonossa kunnossa. Reilun puolen vuoden osastojaksoani piristi hirmuisesti, kun vanhempani eräänä kesäpäivänä toivat minulle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana paperikassin, joka sisälsi kaikki Muumi-kirjat sekä Muumien sarjakuvaklassikot 1 (, jonka unohdin ottaa kuvaan mukaan). Niillä sain osastolla mukavasti kulutettua aikaa ja vähän paettua pahaa oloa.

Nämä kirjat, joita tänne tämän haasteen merkeissä muuten kirjaan, eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. En mitenkään voi näistä päättää mikä on tärkein. Ja tähän lopuksi vielä pari kirjankansirunoa:


Viesti murtuneista luista

kadonneet kyyneleet
kun olen luonasi
sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä

enkelit kanssasi
siipien kantamat
olen koskettanut taivasta
missä kuljimme kerran

anna mulle
kuun kirkkaus
kivun kauneus
ihana meri
sydänfilmi
appelsiinin tuoksu

pidä minusta kiinni
hymyilevä mies
ilman sinun rakkauttasi
saatana saapuu Moskovaan

muista runoilla
kauniita asioita
että hän muistaisi saman


Café Kurskin naiset

pilven reunalla
yhdessä paljain jaloin
Thérése ja Isabelle:
lemmikkikaupan tytöt

kirje naisen käsialalla:
tämä yö on taikayö
ihana meri, suolaista hiekkaa
sateeseen unohdettu saari
kaikki metrit ja puut

mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja

Haaste: Kirja-aarteeni

Lukukeskuksella oli tässä taannoin kirjoituskilpailu aiheesta Kirja joka muutti elämäni. Ajattelin tässä heittää ilmoille vähän samankaltaisen haasteen. Haasteen ideana on kertoa kirjasta (tai useammasta), joka on sinulle tärkeä esineenä. Tässä ei nyt siis haeta kirjaa, joka välttämättä olisi sisällöltään sinulle tärkeä, vaan mikä on kaunein, parhaan tuoksuinen, ihanimman tuntuinen, vanhan klassikon ensipainos, tärkeältä ihmiseltä lahjaksi saatu, sisältää suosikkikirjailijasi omistuskirjoituksen tai vaikka kirja, joka jollain tapaa muistuttaa sinua jostain tärkeästä. Perusteita voisi luetella loputtomiin. Tällä haasteella ei ole aikarajaa ja saat itse päättää kerrotko vain yhdestä kirjasta vai kymmenestä ja millä aikavälillä: listaatko heti kaikki vai yhden viikossa.

kuva

Kirjasyksy 2012

Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. En osaa sanoa, onko se lukemisen kannalta paras vuodenaika, kun on niin ihana olla ulkona syksyllä ja silloin kynä luistaa parhaiten. Rakkaudestani syksyyn kertoo myös se, että alan yleensä jo elokuussa pukeutua syysvaatteisiin, jotta syksy tulisi nopeammin (ihan kuin se siihen vaikuttaisi, mutta kun ei malta odottaa!) Syksy on ihanaa aikaa ja sitä odotan innolla joka vuosi.

Tänä syksynä ei ole tulossa montaa uutuuskirjaa, jotka kiinnostavat, mitä olen noita katalogeja katsellut. Likeltä löysin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, joka kiinnostaa minua ihan jo siksi, että se on Oksasen kirjoittama. Helsinkikirjat julkaisee Jera ja Jyri Hynnisen Haluatko todella kirjailijaksi? -kirjan, joka kiinnostaa, sillä kyllä, haluan todella kirjailijaksi. Helsinkikirjoilta tulee myös Sirke Happosen Muumiopas, jonka suurena muumifanina ehdottomasti haluan. Tammen katalogista löysin myös kaksi kiinnostavaa teosta. Kirjavan kammarin Karoliina Timosen esikoisen Aika mennyt palaa sekä Annie Riggin Kasvisruokamaanantain.


EDIT: Löysin Kirjavasta Kammarista tälle syksylle vielä Linn Ullmannin Aarteemme kallis!


EDIT NRO 2: Kaivelin hieman netin ihmeellisiä syövereitä, josta löysin lisää katalogeja. Minerva julkaisee tänä syksynä Cynthia M. Bulikin teoksen Nainen peilissä - Ulkonäköpaineet ja itsetunto, joka kiinnostaa minua hyvin paljon. Minerva julkaisee myös Visa Kuusikallion ja Katri Kuusikallion kirjan Hyväksikäytetyt - Selviytyjät kertovat, jonka myöskin haluan käsiini! Lisäksi samainen kustantamo julkaisee syksyllä teoksen, Martine & Louise Fokkens: Punaisten lyhtyjen tarinoita, joka kuulostaa mielenkiintoiselta. 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?

Ajattelin tehdä postauksen kirjoista, jotka luin blogin hiljaiselon aikana alkuvuodesta 2012. Kyllä, luin silloinkin, tosin melko vähän, en vain saanut aikaiseksi raportoida tänne.

7.3. luin Mervi Marttilan kokoaman kirjan Parantunut hoidosta huolimatta, joka koostuu lääkäreiden pieleen menneistä saneluista. Tämän lyhyen kirjan luin puolentoista tunnin junamatkan aikana. Kirjasta jäi hyvä mieli, naurahdin muutaman kerran ääneen (, jonka jälkeen vilkuilin ympärilleni kuuliko kukaan). Hulvattomia lipsahduksia, mutten kuitenkaan usko lukevani toista kertaa.

8.3. luin toiseen kertaan tänä vuonna Heini Lehväslaihon runokokoelman Varpusen luita, jonka olen lukenut tämän jälkeen vielä kolmannen kerran. Varpusen luita on aivan ihastuttava teos, rakastuin siihen! Ihanan lyyrisiä, hentoäänisiä runoja. Inspiroi kirjoittamaan runoja pitkästä aikaa.

9.3. jatkoin Saila Susiluodon runokokoelmalla Siivekkäät ja hännäkkäät, johon rakastuin myös. Tämä oli ensimmäinen Susiluoto, jonka hankin ja luin ja aion ehdottomasti hankkia ja lukea lisää! Inspiroiva oli tämäkin. Tämä oli hyvin eheä kokonaisuus, jonka halusi ahmaista yhdeltä istumalta, kuten teinkin. Jokainen sana liittyi johonkin, mikään ei ollut turhaa sivujentäytettä.

Samana päivänä luin myös entisen sanataideopettajani Kristiina Wallinin neljännen runokokoelman Kaikki metrit ja puut, joka myöskin oli hyvin ispiroiva ja kaunis, muttei kuitenkaan kahden ensimmäisen kokoelman veroinen minun makuuni.

29.3. sain luettua Peter Franzénin Tumman veden päällä -esikoisen, joka oli hieno lukukokemus kaiken kaikkiaan. Pidin viattomasta ja yksinkertaisesta kerronnasta sekä pienen pojan näkökulmasta. Tarina oli erittäin koskettava.

Lisäksi luin Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman, mutten muista koska sen sain loppuun, sillä en ollut muistanut kirjata sitä fyysiseen lukupäiväkirjaani. Teos oli kuitenkin loistava. Niin pieneen määrään sivuja oli saatu mahtumaan hurjasti asiaa. Hienoa kerrontaa ja hieno tarina.

Kirjankansirunoja

Muutamassa lukemassani blogissa on harrastettu kirjankansirunoutta, joten ajattelin itsekkin kokeilla! Idea on siis muodostaa runo kirjojen nimistä, nimien ollessa perusmuodossaan eikä (ymmärtääkseni) yhtään lisättyä sanaa.

Kuvan runo kuuluu näin:

Talviuni Berliinissä

naisen talloma
hymyilevä mies
naisen orgasmi

anna mulle
Sodoman 120 päivää
Raamattu
viinakortti
kadonneet kyyneleet
tammikuun kahdet kasvot

olen koskettanut taivasta
parantunut hoidosta huolimatta

sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä
alastonkuvia
akvaariorakkautta
Kennedyn aivot
ei kiitos


Sementtipuutarha

isä sanoi
ei banaaninkuoria paperikoriin,
tolppa-apina!

kaikki mitä rakastin:
-Stalinin lehmät
-kengitetyn eläimen jäljet
-nainen jonka minulle annoit

enkelit kanssasi
siivekkäät ja hännäkkäät
nyt on vitsit vähissä!

miten peiliin kirjoitetaan?
kuin surmaisi satakielen


Haarautuvan rakkauden talo

supernaiivi, rauhaton mies
viriili vesipeto
nälkätaiteilija
kirjailija joka ei koskaan
julkaissut mitään

nainen autossa
hepokatti
pianonsoittaja
näkymätön lapsi
jäätynyt enkeli

murtuneista luista
Harry Harlow'n rakkauselämät
kivun kauneus
siipien kantamat

jätän tämän pimeän kalustamatta
että hän muistaisi saman


Teurastamo 5

pane mua
jäähyvästien jälkeen
lutka

ennen routaa
pimpit
ulos kaapista
liian lyhyt hame
rakkautta al dente

jumala saalistaa öisin
vettä elefanteille
joutavuuksien jumala

halu
viesti
puute
pilluparvi
mania
sydänfilmi
lasisilmä

Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet
24,99€


(Nimeä vaille jäänyt kirjankansiruno)

pidä minusta kiinni
kuvanveistäjän tytär
kirjava satama
ihana meri

minä rakastan sinua
minä sanon sen kaikille

Lisää lapsuusaiheista runoutta

Kun pilvitehtaat katosivat

muistan kuinka lapsena

kirjoitettiin peiliin salaisia viestejä

ja pilvet valmistettiin tehtaissa

joissa oli korkea savupiippu

tarpeeksi suuri

pilvien tulla ulos

muistan kuinka iltaisin

autossa matkalla kotiin

yritin aina laskea tähtiä

mutta menin aina laskuissa sekaisin

otava näkyi huoneeni ikkunasta

siinä on seitsemän tähteä

silloin lumikinokset olivat korkeampia

järvien vedet lämpimämpiä

mielikuvitus todempaa

ja kaikki jotenkin

niin paljon yksinkertaisempaa

nykyään kuoleman on aina läsnä

eikä edes yksinäisyys tule yksin

maailman huolista on tullut

myös minun huoliani

eikä politiikka ole enää vain sana

jonka merkitystä en ymmärrä

sormenpääni eivät enää

mahdu vadelmien sisään

tähtiä ei voi laskea

pilvet eivät tule tehtaista

eivätkä peiliin kirjoitetut viestit

ole enää salaisia

Runokimara

Lapsuuden kesät

Kirsikkapuu

eräänä kesänä

siirsimme kirsikkapuun

kuopassa makasi mato

joka oli kai kaksi metriä

tai sitten olin itse

vain niin kertakaikkisen pikkuruinen

eikä se kirsikkapuu

kuki enää yhtä kauniisti

lapsuuden kesät maistuivat

kuumalta hiekalta ja asfaltti-ihottumalta polvissa

makeilta herneiltä ja toukilta niiden sisässä

sadepäiviltä ja sateenkaarilta joiden päitä

ei koskaan ehditty löytää

paljaat jalkapohjat aina

niin mustat ja silkkiset

kotivideolla isä istuu pihakeinussa

pukee pikkusiskoa sylissään

sanoo siskolla on liian iso pää

kun ei mahdu paita pään yli

sisko nauraa ja isästä näkee

hän on onnellinen

Hauki joka pääsi karkuun

kesälomalla matkustimme aina

Pohjois-Karjalaan mummolaan

lammen vesi oli lämmintä

eikä vedenalainen pelottanut

Outokummussa maistettiin suolakiveä

kiivettiin Kolille ja Liperissä nukuttiin aitassa

mummo poltti tupakkaa keinussa

ja tuoksui turvalliselta

soudin lammen ympäri monesti

ihan itse

narrasin ämpärin täyteen ahvenia

jotka mummo paistoi voissa pannulla

kerran sain hauen

joka oli kai kymmenen kiloa

mutta se karkasi rannasta

eikä kukaan uskonut

setä soitti kitaraa ja lauloi

itikat pistivät ja iho kutisi koko kesän

silti olin onnellinen

nyt on kitara myyty

mummon tuvasta tullut opiskelija-asunto

ja vedenalainen aiheuttaa hyperventilaation

eikä kukaan enää muista

tarinaa hauesta joka pääsi karkuun

Mies jolla oli lasisilmä

kesäisin teimme metsämansikoista helminauhoja

poimimme ne tienpientareelta

matkustimme isoukin luo

vaniljajäätelöä ja lakkahilloa

suuret vaahterat pihassa

kai yhtä vanhoja kuin isoukki

joka ei koskaan tarvinnut rollaattoria

käveli itse kolmanteen kerrokseen

hän oli mies joka sai kainot lapset laulamaan

mies joka astui maamiinaan

mies joka eli lähes sata vuotta

mies jolla oli seitsemän poikaa

ja lastenlastenlapset

enää eivät metsämansikat kasva

ja tienpientareesta tehty moottoritie