torstai 7. kesäkuuta 2012

Runokimara

Lapsuuden kesät




Kirsikkapuu

eräänä kesänä
siirsimme kirsikkapuun
kuopassa makasi mato
joka oli kai kaksi metriä
tai sitten olin itse
vain niin kertakaikkisen pikkuruinen
eikä se kirsikkapuu
kuki enää yhtä kauniisti

lapsuuden kesät maistuivat
kuumalta hiekalta ja asfaltti-ihottumalta polvissa
makeilta herneiltä ja toukilta niiden sisässä
sadepäiviltä ja sateenkaarilta joiden päitä
ei koskaan ehditty löytää
paljaat jalkapohjat aina
niin mustat ja silkkiset

kotivideolla isä istuu pihakeinussa
pukee pikkusiskoa sylissään
sanoo siskolla on liian iso pää
kun ei mahdu paita pään yli
sisko nauraa ja isästä näkee
hän on onnellinen



Hauki joka pääsi karkuun

kesälomalla matkustimme aina
Pohjois-Karjalaan mummolaan
lammen vesi oli lämmintä
eikä vedenalainen pelottanut
Outokummussa maistettiin suolakiveä
kiivettiin Kolille ja Liperissä nukuttiin aitassa
mummo poltti tupakkaa keinussa
ja tuoksui turvalliselta

soudin lammen ympäri monesti
ihan itse
narrasin ämpärin täyteen ahvenia
jotka mummo paistoi voissa pannulla
kerran sain hauen
joka oli kai kymmenen kiloa
mutta se karkasi rannasta
eikä kukaan uskonut

setä soitti kitaraa ja lauloi
itikat pistivät ja iho kutisi koko kesän
silti olin onnellinen

nyt on kitara myyty
mummon tuvasta tullut opiskelija-asunto
ja vedenalainen aiheuttaa hyperventilaation
eikä kukaan enää muista
tarinaa hauesta joka pääsi karkuun



Mies jolla oli lasisilmä

kesäisin teimme metsämansikoista helminauhoja
poimimme ne tienpientareelta
matkustimme isoukin luo
vaniljajäätelöä ja lakkahilloa
suuret vaahterat pihassa
kai yhtä vanhoja kuin isoukki
joka ei koskaan tarvinnut rollaattoria
käveli itse kolmanteen kerrokseen

hän oli mies joka sai kainot lapset laulamaan
mies joka astui maamiinaan
mies joka eli lähes sata vuotta
mies jolla oli seitsemän poikaa
ja lastenlastenlapset

enää eivät metsämansikat kasva
ja tienpientareesta tehty moottoritie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti