Syksy on viimein saapunut Lahteen koko ihanuudessaan! Viikon on satanut lähes lakkaamatta ja on ihanaa vain käpertyä kodin lämpöön kirjojen, vihkojen ja kynien keskelle. Unohtamatta aina silloin tällöin käydä nuuhkimassa ihanan raikasta ja märkää syysilmaa.
Eilen olin ensimmäistä kertaa Wellamo-opiston Tarinankertoja-kurssilla. Opettajamme (vai miksi sitä aikuisopistossa ja tällaisella kurssilla, joka perustuu ennen kaikkea vapaaehtoisuuteen, sanotaan...) oli ihanan rempseä ja kannustava. Kenenkään teksteistä ei sanonut pahaa sanaa, edes kritiikkiä väärään sävyyn. Tai oikeastaan kritiikkiä emme saaneet ollenkaan, ainakaan näin alkuun. Senkin aika varmasti tulee ja sitä odotan, ei pelkkä tekstin kehuminen vie kirjoittajaa saati tekstiä mihinkään. Kurssilaiset olivat myös mukavia, kaikki tosin minua vanhempia, tietysti. Normaalistihan 22-vuotiaat ovat toisen asteen kouluissa, töissä tai jossain, mutta eivät yleensä kansanopistoissa. Kuopuksena on kuitenkin jotenkin mukava olla. Lukion keskeyttämisen jälkeen olen ollut vähän joka paikassa ryhmän nuorin ja se on ihan hauskaa, kun on tottunut olemaan toisiksi vanhin perheen lapsista.
Saimme kurssilta kotitehtävänkin, josta olen aivan innoissani! En ole saanut kotitehtäviä moneen vuoteen. Viimeksi lukiossa -07, sellaisia joita teinkin seuraavaa tuntia varten. Kotitehtävämme oli kirjoittaa yksi liuska 1,5-rivivälillä (niin vähän!!) aiheena muisto musiikista ja aistihavaintoja käyttäen. Aloin tehdä sitä jo illalla, kun olin niin innoissani, mutta minulle iski valinnan vaikeus! Niin monia muistoja musiikista, kun on yli sadalla keikallakin ollut, monet hetket, joina vain olen maannut ja antanut musiikin virrata minuun, musiikkiterapia ja omien biisien väsääminen (soittaa en vielä osaa mitään, mutta visioita on kiva työstää päässään). Niin, ja Sininen sydän -musiikkivideo. Valitsin kuitenkin Nightwishin viimeisen konsertin Tarja Turusen kanssa, sillä se oli koskettava keikka, niin suuri musiikki, kaikki se adrenaliini ja olihan se kaiken kukkuraksi vieläpä ensimmäinen oikea konserttini.
Rönsyilee nyt pahasti tämä päivitykseni... Ja huomasin käyttäväni ehkä vähän liian paljon ihana-sanaa... Joka tapauksessa. Ihmeellistä eilisessä oli se, että matkalla Wellamoon tein jotain, jota en olisi uskonut itseni enää tekevän. Hankin kirjastokortin! Minä! Minä, joka olen niin vannoutunut kirjakaupan vakioasiakas ja oman pienen 200 kirjan kirjastoni palvelija! Minä nipsumainen otus, joka haluan omistaa kirjoja voidakseni kosketella, haistella ja järjestellä niitä mieleni mukaan! Ei kirjastoon voi mennä laittamaan kirjoja mieleiseensä järjestykseen. Mutta kun siellä oli niin paljon kirjoja! Rahattomana sorruin sen kirjojen paljouden edessä ja lainasin heti 7 runokirjaa. Mutta kyllä tuntui hyvältä tulla illalla kotiin mukanaan seitsemän kirjaa, joita ei ollut vielä lukenut, vaikkeivät ne olleetkaan antikvariaatin pölyttyneitä ensipainosaarteita, joiden kansia voi hyväillä kädellään (päällystysmuovi! ARGH!) ja joita voi sanoa omakseen. Tai kirjakaupan uunituoreita uutuuksia, joita kukaan ei ole vielä ennen minua avannut ja jotka voin laittaa hyllyyn omalle paikalleen. Oivoi. Mutta se tuoksu, se pyhä hiljaisuus, joka hyllyjen välissä vallitsi, se oli jotain ihanaa, kaikki se täsmällinen aakkosellinen järjestys ja kaikki. Ja siellä oli kahvio. Kahvin ja kirjojen tuoksu kietoutuneena ihanasti yhteen.
RÖNSYILEE! Perkele. No, eilen iltapäivällä myös kirjoitin kaksi uutta runoa kokoelmaan. Niistä tuli mielestäni ihan onnistuneita, kun olin niitä pitkään mielessäni haudutellut ja pyöritellyt enkä koko kesänä saanut niitä hyviksi. Nyt ne on valmiita. Ainakin toistaiseksi. Olen myös saanut kaksi elämäkertakirjoittamistilausta. Toisen hahmottelua olen jo aloittanut ja pohjatyötä tietysti myös. Elämäkerrat on mielenkiintoisia. Kun niitä lukee, vahvistuu se käsitys, joka minulla on aina ollut, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja erilainen, oma yksilönsä, jokaisella on erilainen tarina. Ja nämä elämäntarinat kiehtovat minua, jännittäviä ihmisiä, joista nyt saan kirjoittaa.
Huh. Ehkä tämä kilometriteksti on nyt tässä. En tiedä kiinnostaako kiviäkään tämä päivitys, jonka kohokohtana oli niinkin ihmeellinen asia kuin kirjastokortin hankkiminen... No, itsellenihän minä pääasiassa kirjoitan. Ja tietysti lukea saa, kaikin mokomin!
tiistai 25. syyskuuta 2012
maanantai 3. syyskuuta 2012
Kesän luettuja ja kirjoitettuja
Tämä kesä meni kirjallisesti ihan mukavasti. Toukokuun lopussa tosiaan lukumaraton, joka sijoittui muuton loppumetreille mukavasti: sai ihan luvan kanssa vain olla kirjojen keskellä kokonaisen vuorokauden hyvällä omallatunnolla, vaikka uusi koti vielä keskeneräinen. Hitaana lukijana sain silloin luettua neljä kirjaa ja risat ja väsyinkin loppumetreillä, mutta kokemus oli hieno ja aion toteuttaa maratonin vielä uudestaan.
En ole pahemmin jaksanut postailla lukemisiani tänne ja Goodreadsiinkin olen vain antanut tähtiä, en sinnekään ole saanut aikaan yhtään arviota. Kesän aikana tosiaan luin Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumon, jonka aloitin lukumaratonin viimeisenä kirjana, loppuun. Luin myös uudestaan Kira Poutasen Ihanan meren, jonka luin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja se iski edelleen, vaikkakin hieman - mutta vain hieman - laimeampana kuin silloin murrosiässä.
Elokuussa sitten luin neljä kirjaa: Ian McEwanin Sementtipuutarhan, Helmi Kekkosen novellikokoelman Kotiin, Hugleikur Dagssonin Huumorin mustan kirjan sekä Anja Snellmanin Rakkauden maanosat. Sementtipuutarha oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta! Niin elävät mielikuvat, oikein elokuvana tarina vilisi silmissä. Kirjan luettuani jäin moneksi hetkeksi istumaan kirja kädessäni, pää aivan tyhjänä (ja silmien takana elokuva pyöri vieläkin). Kekkosen Kotiin oli myös uskomattoman hieno kokoelma, kaikki novellit kietoutuivat hienosti toisiinsa jollain tapaa ja siitä minä pidän. Huumorin musta kirja oli nopea, mutta silti niin hauska. Dagssonin strippejä ei voi oikein lukea yksin, pitää aina olla joku vieressä, kenelle näyttää joku kuva. Tai no. Jokatoinen strippi. Rakkauden maanosat taas oli omaan makuuni laimea ja ehkä vähän siirappinen. Jotenkin liian tavallinen. Idea oli kiva, mutta toteutus ontui. Ihan kiva tarina kuitenkin ja kielikuvista pidin myös, niitä vain oli liikaa.
Näiden kirjojen välissä luin aina silloin tällöin Johanna Sinisalon Kädettömiä kuninkaita, jota en ole vieläkään saanut loppuun. Pidän mahdottomasti Sinisalon tekstistä, mutta jotenkin on vaikea, ainakin tässä vaiheessa, keskittyä niin pitkiin novelleihin. Ja vaikka olen tätä kirjaa lukenut jo ties kuinka kauan, en ole kertaakaan joutunut kertaamaan mihinköhän sitä taas viime kerralla jäätiin, sillä Sinisalon teksti jää päähän ja vaikka jättää kesken novellin kesken esim. pariksi viikoksi, muistaa kyllä mitä on juuri tapahtunut.
---
Kirjoittamisen suhteen menee hyvin. Nyt olen ollut pari viikkoa vähän jäässä, kun olimme reilun viikon Tampereella auttamassa puolisoni sukulaista lonkkaleikkauksen jälkeen kotihommissa. Mutta kyllä se tästä taas. Gummeruksen Suureen runokilpailuun ehdin nipin napin osallistua, vaikka melkein unohdin sen ja kokoelma näyttää koko ajan vain paremmalta. Viilausta ja vähän lisää sisältöä, se ei ole vielä kokonainen. Ja sitten viilataan lisää. Ja sitten taas vähän. Romaania en ole työstänyt paljonkaan viime aikoina. Tai no, runojen keskellä en ollenkaan. Mutta kaikki oleellinen kuitenkin on pään sisässä, se tulee sieltä ulos ajallaan ja vielä ei sen aika ole.
Kaiken kaikkiaan sellainen rento, lunkisti otettu kirjallinen kesä.
En ole pahemmin jaksanut postailla lukemisiani tänne ja Goodreadsiinkin olen vain antanut tähtiä, en sinnekään ole saanut aikaan yhtään arviota. Kesän aikana tosiaan luin Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumon, jonka aloitin lukumaratonin viimeisenä kirjana, loppuun. Luin myös uudestaan Kira Poutasen Ihanan meren, jonka luin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja se iski edelleen, vaikkakin hieman - mutta vain hieman - laimeampana kuin silloin murrosiässä.
Elokuussa sitten luin neljä kirjaa: Ian McEwanin Sementtipuutarhan, Helmi Kekkosen novellikokoelman Kotiin, Hugleikur Dagssonin Huumorin mustan kirjan sekä Anja Snellmanin Rakkauden maanosat. Sementtipuutarha oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta! Niin elävät mielikuvat, oikein elokuvana tarina vilisi silmissä. Kirjan luettuani jäin moneksi hetkeksi istumaan kirja kädessäni, pää aivan tyhjänä (ja silmien takana elokuva pyöri vieläkin). Kekkosen Kotiin oli myös uskomattoman hieno kokoelma, kaikki novellit kietoutuivat hienosti toisiinsa jollain tapaa ja siitä minä pidän. Huumorin musta kirja oli nopea, mutta silti niin hauska. Dagssonin strippejä ei voi oikein lukea yksin, pitää aina olla joku vieressä, kenelle näyttää joku kuva. Tai no. Jokatoinen strippi. Rakkauden maanosat taas oli omaan makuuni laimea ja ehkä vähän siirappinen. Jotenkin liian tavallinen. Idea oli kiva, mutta toteutus ontui. Ihan kiva tarina kuitenkin ja kielikuvista pidin myös, niitä vain oli liikaa.
Näiden kirjojen välissä luin aina silloin tällöin Johanna Sinisalon Kädettömiä kuninkaita, jota en ole vieläkään saanut loppuun. Pidän mahdottomasti Sinisalon tekstistä, mutta jotenkin on vaikea, ainakin tässä vaiheessa, keskittyä niin pitkiin novelleihin. Ja vaikka olen tätä kirjaa lukenut jo ties kuinka kauan, en ole kertaakaan joutunut kertaamaan mihinköhän sitä taas viime kerralla jäätiin, sillä Sinisalon teksti jää päähän ja vaikka jättää kesken novellin kesken esim. pariksi viikoksi, muistaa kyllä mitä on juuri tapahtunut.
---
Kirjoittamisen suhteen menee hyvin. Nyt olen ollut pari viikkoa vähän jäässä, kun olimme reilun viikon Tampereella auttamassa puolisoni sukulaista lonkkaleikkauksen jälkeen kotihommissa. Mutta kyllä se tästä taas. Gummeruksen Suureen runokilpailuun ehdin nipin napin osallistua, vaikka melkein unohdin sen ja kokoelma näyttää koko ajan vain paremmalta. Viilausta ja vähän lisää sisältöä, se ei ole vielä kokonainen. Ja sitten viilataan lisää. Ja sitten taas vähän. Romaania en ole työstänyt paljonkaan viime aikoina. Tai no, runojen keskellä en ollenkaan. Mutta kaikki oleellinen kuitenkin on pään sisässä, se tulee sieltä ulos ajallaan ja vielä ei sen aika ole.
Kaiken kaikkiaan sellainen rento, lunkisti otettu kirjallinen kesä.
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Projekteja
En ole postannut mitään häpeällisen pitkään aikaan. Tällä kertaa tämä hiljaisuus ei johdu saamattomuudesta, vaan siitä, että olen kirjoittanut kuumeisesti. Työn alla on projektini "romaani" ja nyt sen rinnalle on tullut myös projekti "runokokoelma". Kokoelma edistyy käsittämätöntä vauhtia ja olen tyytyväinen siihen miltä se alkaa näyttää. Noin puolet runoista lopullisessa muodossaan jo ja kokonaisuuskin alkaa olla jo eheä. Vielä pientä viilausta ja muutamia runoja, jotka minulla kyllä on jo päässäni suht valmiina.
Nyt takaisin sorvin ääreen.
Nyt takaisin sorvin ääreen.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Sunnuntain ratoksi
Olen Mäntsälässä vanhempieni luona tarkoituksena maalata eräs lipasto. Koska täällä tuppaa olemaan - varsinkin näin aamupäivällä - hieman tylsää, olen kulkenut ympäri pihamaata kamera kädessä ja napsinut kuvia varmaan jokaisesta mahdollisesta kohteesta. Ajattelin näin sunnuntain ratoksi jakaa muutamia kuvia tänne. Yhtään kirjaa en mukaani ottanut tälle parin päivän reissulle, ettei Jenny tuntisi oloaan orvoksi, jos vain lukisin koko ajan.
En ole viikkoon juurikaan työstänyt kirjoitusprojektiani. Ideoita ja aiheita on päässä vaikka millä mitalla, mutten jotenkin vain saa itseäni istumaan koneen ääreen kirjoittamaan niitä ylös. Ehkä ensi viikko on parempi kirjoittamisen kannalta.
Tässä suuremmassa projektissani on tällä hetkellä parisensataa sivua raakatekstiä. Alku on kutakuinkin jo, mutta saa nähdä. Paljon on vielä kirjoittamatta ja kokonaisuus hiomatta.
Olen tällä viikolla enimmäkseen tehnyt leikekirjaa. En ole vielä edes puolessa välissä, mutta hieno se on - vaikka nyt itse sanonkin. Ja mukavaa puuhastelua kaiken tämän parin kuukauden koneella istumisen jälkeen.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Kirja-aarteitani, osa 3
Kirja-aarteideni kolmannessa osassa (yllättäen!) rakastamaani Tove Janssonia. Ihailen suuresti Janssonin tapaa kirjoittaa, Janssonin kirjat sopivat luettavaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä niihin kyllästy koskaan (minä ainakaan)!
Tämä Nukkekaapin toinen painos päätyi minulle Huuto.netistä kahdella eurolla. Se on ihanan tuntuinen käteen, pehmeä ja vähän karheakin. Sen sivut ovat hieman kellastuneet ja tuoksuvat aivan ihanalta, vanhalta. Kannesta pidän erityisesti. Tämä kyseinen kappale on takakannen leiman mukaan poistettu Turun kirjastosta, mutta sitä ei ole päällystetty ja on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Kannessa on tumma hintalapun jättämä läiskä (ei näy kuvassa).
(Kuvassa ei valitettavasti näy kellastuneisuus, sillä kamerani haalistaa värejä niin paljon.)
Tämä Nukkekaapin toinen painos päätyi minulle Huuto.netistä kahdella eurolla. Se on ihanan tuntuinen käteen, pehmeä ja vähän karheakin. Sen sivut ovat hieman kellastuneet ja tuoksuvat aivan ihanalta, vanhalta. Kannesta pidän erityisesti. Tämä kyseinen kappale on takakannen leiman mukaan poistettu Turun kirjastosta, mutta sitä ei ole päällystetty ja on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Kannessa on tumma hintalapun jättämä läiskä (ei näy kuvassa).
(Kuvassa ei valitettavasti näy kellastuneisuus, sillä kamerani haalistaa värejä niin paljon.)
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Kirja-aarteitani, osa 2
Syntymäpäivälahjaksi saamieni Muumi-kirjojen lisäksi tunnearvoa on paljon tällä seuraavalla kirjalla:
Jani Salmisen esikoisrunokokoelma, Urbaani bohemia. Kuten olen jo aiemmissa postauksissani maininnut, on Jani Salminen hyvä ystäväni. Hänen esikoisensa kävi viimein toteen pitkän haaveilun ja jatkuvan kirjoittamisen jälkeen vuonna 2010. Esikoinen on Mediapinta OY:n palvelukustanne ja lähes loppuunmyyty. Tällä hetkellä Jani työstää toista kokoelmaansa.
Sain teoksen tosiaan uunituoreena ja omistuskirjoituksella, tietenkin. Tässä vielä yksi suosikkirunoistani kokoelmassa:
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Kirja-aarteitani, osa 1 (ja vielä pari kirjankansirunoa)
Mietin tuossa noita tärkeimpiä kirjojani. Kävin kirjahyllyäni läpi, otin kirjan hyllystä sitten toisen ja taas toisen. Niitä löytyi aika monta. Aion kertoa niistä kaikista, mutta ei makeaa mahan täydeltä :) Tässä siis ensimmäiset:
Tove Janssonin Muumi-kirjat. Vietin 18-vuotissyntymäpäiväni Kellokosken sairaalassa ja olin todella huonossa kunnossa. Reilun puolen vuoden osastojaksoani piristi hirmuisesti, kun vanhempani eräänä kesäpäivänä toivat minulle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana paperikassin, joka sisälsi kaikki Muumi-kirjat sekä Muumien sarjakuvaklassikot 1 (, jonka unohdin ottaa kuvaan mukaan). Niillä sain osastolla mukavasti kulutettua aikaa ja vähän paettua pahaa oloa.
Nämä kirjat, joita tänne tämän haasteen merkeissä muuten kirjaan, eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. En mitenkään voi näistä päättää mikä on tärkein. Ja tähän lopuksi vielä pari kirjankansirunoa:
Viesti murtuneista luista
kadonneet kyyneleet
kun olen luonasi
sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä
enkelit kanssasi
siipien kantamat
olen koskettanut taivasta
missä kuljimme kerran
anna mulle
kuun kirkkaus
kivun kauneus
ihana meri
sydänfilmi
appelsiinin tuoksu
pidä minusta kiinni
hymyilevä mies
ilman sinun rakkauttasi
saatana saapuu Moskovaan
muista runoilla
kauniita asioita
että hän muistaisi saman
Café Kurskin naiset
pilven reunalla
yhdessä paljain jaloin
Thérése ja Isabelle:
lemmikkikaupan tytöt
kirje naisen käsialalla:
tämä yö on taikayö
ihana meri, suolaista hiekkaa
sateeseen unohdettu saari
kaikki metrit ja puut
mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja
Tove Janssonin Muumi-kirjat. Vietin 18-vuotissyntymäpäiväni Kellokosken sairaalassa ja olin todella huonossa kunnossa. Reilun puolen vuoden osastojaksoani piristi hirmuisesti, kun vanhempani eräänä kesäpäivänä toivat minulle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana paperikassin, joka sisälsi kaikki Muumi-kirjat sekä Muumien sarjakuvaklassikot 1 (, jonka unohdin ottaa kuvaan mukaan). Niillä sain osastolla mukavasti kulutettua aikaa ja vähän paettua pahaa oloa.
Nämä kirjat, joita tänne tämän haasteen merkeissä muuten kirjaan, eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. En mitenkään voi näistä päättää mikä on tärkein. Ja tähän lopuksi vielä pari kirjankansirunoa:
Viesti murtuneista luista
kadonneet kyyneleet
kun olen luonasi
sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä
enkelit kanssasi
siipien kantamat
olen koskettanut taivasta
missä kuljimme kerran
anna mulle
kuun kirkkaus
kivun kauneus
ihana meri
sydänfilmi
appelsiinin tuoksu
pidä minusta kiinni
hymyilevä mies
ilman sinun rakkauttasi
saatana saapuu Moskovaan
muista runoilla
kauniita asioita
että hän muistaisi saman
Café Kurskin naiset
pilven reunalla
yhdessä paljain jaloin
Thérése ja Isabelle:
lemmikkikaupan tytöt
kirje naisen käsialalla:
tämä yö on taikayö
ihana meri, suolaista hiekkaa
sateeseen unohdettu saari
kaikki metrit ja puut
mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Haaste: Kirja-aarteeni
Lukukeskuksella oli tässä taannoin kirjoituskilpailu aiheesta Kirja joka muutti elämäni. Ajattelin tässä heittää ilmoille vähän samankaltaisen haasteen. Haasteen ideana on kertoa kirjasta (tai useammasta), joka on sinulle tärkeä esineenä. Tässä ei nyt siis haeta kirjaa, joka välttämättä olisi sisällöltään sinulle tärkeä, vaan mikä on kaunein, parhaan tuoksuinen, ihanimman tuntuinen, vanhan klassikon ensipainos, tärkeältä ihmiseltä lahjaksi saatu, sisältää suosikkikirjailijasi omistuskirjoituksen tai vaikka kirja, joka jollain tapaa muistuttaa sinua jostain tärkeästä. Perusteita voisi luetella loputtomiin. Tällä haasteella ei ole aikarajaa ja saat itse päättää kerrotko vain yhdestä kirjasta vai kymmenestä ja millä aikavälillä: listaatko heti kaikki vai yhden viikossa.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Kirjasyksy 2012
Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. En osaa sanoa, onko se lukemisen kannalta paras vuodenaika, kun on niin ihana olla ulkona syksyllä ja silloin kynä luistaa parhaiten. Rakkaudestani syksyyn kertoo myös se, että alan yleensä jo elokuussa pukeutua syysvaatteisiin, jotta syksy tulisi nopeammin (ihan kuin se siihen vaikuttaisi, mutta kun ei malta odottaa!) Syksy on ihanaa aikaa ja sitä odotan innolla joka vuosi.
Tänä syksynä ei ole tulossa montaa uutuuskirjaa, jotka kiinnostavat, mitä olen noita katalogeja katsellut. Likeltä löysin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, joka kiinnostaa minua ihan jo siksi, että se on Oksasen kirjoittama. Helsinkikirjat julkaisee Jera ja Jyri Hynnisen Haluatko todella kirjailijaksi? -kirjan, joka kiinnostaa, sillä kyllä, haluan todella kirjailijaksi. Helsinkikirjoilta tulee myös Sirke Happosen Muumiopas, jonka suurena muumifanina ehdottomasti haluan. Tammen katalogista löysin myös kaksi kiinnostavaa teosta. Kirjavan kammarin Karoliina Timosen esikoisen Aika mennyt palaa sekä Annie Riggin Kasvisruokamaanantain.
EDIT: Löysin Kirjavasta Kammarista tälle syksylle vielä Linn Ullmannin Aarteemme kallis!
EDIT NRO 2: Kaivelin hieman netin ihmeellisiä syövereitä, josta löysin lisää katalogeja. Minerva julkaisee tänä syksynä Cynthia M. Bulikin teoksen Nainen peilissä - Ulkonäköpaineet ja itsetunto, joka kiinnostaa minua hyvin paljon. Minerva julkaisee myös Visa Kuusikallion ja Katri Kuusikallion kirjan Hyväksikäytetyt - Selviytyjät kertovat, jonka myöskin haluan käsiini! Lisäksi samainen kustantamo julkaisee syksyllä teoksen, Martine & Louise Fokkens: Punaisten lyhtyjen tarinoita, joka kuulostaa mielenkiintoiselta.
Tänä syksynä ei ole tulossa montaa uutuuskirjaa, jotka kiinnostavat, mitä olen noita katalogeja katsellut. Likeltä löysin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, joka kiinnostaa minua ihan jo siksi, että se on Oksasen kirjoittama. Helsinkikirjat julkaisee Jera ja Jyri Hynnisen Haluatko todella kirjailijaksi? -kirjan, joka kiinnostaa, sillä kyllä, haluan todella kirjailijaksi. Helsinkikirjoilta tulee myös Sirke Happosen Muumiopas, jonka suurena muumifanina ehdottomasti haluan. Tammen katalogista löysin myös kaksi kiinnostavaa teosta. Kirjavan kammarin Karoliina Timosen esikoisen Aika mennyt palaa sekä Annie Riggin Kasvisruokamaanantain.
EDIT: Löysin Kirjavasta Kammarista tälle syksylle vielä Linn Ullmannin Aarteemme kallis!
EDIT NRO 2: Kaivelin hieman netin ihmeellisiä syövereitä, josta löysin lisää katalogeja. Minerva julkaisee tänä syksynä Cynthia M. Bulikin teoksen Nainen peilissä - Ulkonäköpaineet ja itsetunto, joka kiinnostaa minua hyvin paljon. Minerva julkaisee myös Visa Kuusikallion ja Katri Kuusikallion kirjan Hyväksikäytetyt - Selviytyjät kertovat, jonka myöskin haluan käsiini! Lisäksi samainen kustantamo julkaisee syksyllä teoksen, Martine & Louise Fokkens: Punaisten lyhtyjen tarinoita, joka kuulostaa mielenkiintoiselta.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?
Ajattelin tehdä postauksen kirjoista, jotka luin blogin hiljaiselon aikana alkuvuodesta 2012. Kyllä, luin silloinkin, tosin melko vähän, en vain saanut aikaiseksi raportoida tänne.
7.3. luin Mervi Marttilan kokoaman kirjan Parantunut hoidosta huolimatta, joka koostuu lääkäreiden pieleen menneistä saneluista. Tämän lyhyen kirjan luin puolentoista tunnin junamatkan aikana. Kirjasta jäi hyvä mieli, naurahdin muutaman kerran ääneen (, jonka jälkeen vilkuilin ympärilleni kuuliko kukaan). Hulvattomia lipsahduksia, mutten kuitenkaan usko lukevani toista kertaa.
8.3. luin toiseen kertaan tänä vuonna Heini Lehväslaihon runokokoelman Varpusen luita, jonka olen lukenut tämän jälkeen vielä kolmannen kerran. Varpusen luita on aivan ihastuttava teos, rakastuin siihen! Ihanan lyyrisiä, hentoäänisiä runoja. Inspiroi kirjoittamaan runoja pitkästä aikaa.
9.3. jatkoin Saila Susiluodon runokokoelmalla Siivekkäät ja hännäkkäät, johon rakastuin myös. Tämä oli ensimmäinen Susiluoto, jonka hankin ja luin ja aion ehdottomasti hankkia ja lukea lisää! Inspiroiva oli tämäkin. Tämä oli hyvin eheä kokonaisuus, jonka halusi ahmaista yhdeltä istumalta, kuten teinkin. Jokainen sana liittyi johonkin, mikään ei ollut turhaa sivujentäytettä.
Samana päivänä luin myös entisen sanataideopettajani Kristiina Wallinin neljännen runokokoelman Kaikki metrit ja puut, joka myöskin oli hyvin ispiroiva ja kaunis, muttei kuitenkaan kahden ensimmäisen kokoelman veroinen minun makuuni.
29.3. sain luettua Peter Franzénin Tumman veden päällä -esikoisen, joka oli hieno lukukokemus kaiken kaikkiaan. Pidin viattomasta ja yksinkertaisesta kerronnasta sekä pienen pojan näkökulmasta. Tarina oli erittäin koskettava.
Lisäksi luin Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman, mutten muista koska sen sain loppuun, sillä en ollut muistanut kirjata sitä fyysiseen lukupäiväkirjaani. Teos oli kuitenkin loistava. Niin pieneen määrään sivuja oli saatu mahtumaan hurjasti asiaa. Hienoa kerrontaa ja hieno tarina.
7.3. luin Mervi Marttilan kokoaman kirjan Parantunut hoidosta huolimatta, joka koostuu lääkäreiden pieleen menneistä saneluista. Tämän lyhyen kirjan luin puolentoista tunnin junamatkan aikana. Kirjasta jäi hyvä mieli, naurahdin muutaman kerran ääneen (, jonka jälkeen vilkuilin ympärilleni kuuliko kukaan). Hulvattomia lipsahduksia, mutten kuitenkaan usko lukevani toista kertaa.
8.3. luin toiseen kertaan tänä vuonna Heini Lehväslaihon runokokoelman Varpusen luita, jonka olen lukenut tämän jälkeen vielä kolmannen kerran. Varpusen luita on aivan ihastuttava teos, rakastuin siihen! Ihanan lyyrisiä, hentoäänisiä runoja. Inspiroi kirjoittamaan runoja pitkästä aikaa.
9.3. jatkoin Saila Susiluodon runokokoelmalla Siivekkäät ja hännäkkäät, johon rakastuin myös. Tämä oli ensimmäinen Susiluoto, jonka hankin ja luin ja aion ehdottomasti hankkia ja lukea lisää! Inspiroiva oli tämäkin. Tämä oli hyvin eheä kokonaisuus, jonka halusi ahmaista yhdeltä istumalta, kuten teinkin. Jokainen sana liittyi johonkin, mikään ei ollut turhaa sivujentäytettä.
Samana päivänä luin myös entisen sanataideopettajani Kristiina Wallinin neljännen runokokoelman Kaikki metrit ja puut, joka myöskin oli hyvin ispiroiva ja kaunis, muttei kuitenkaan kahden ensimmäisen kokoelman veroinen minun makuuni.
29.3. sain luettua Peter Franzénin Tumman veden päällä -esikoisen, joka oli hieno lukukokemus kaiken kaikkiaan. Pidin viattomasta ja yksinkertaisesta kerronnasta sekä pienen pojan näkökulmasta. Tarina oli erittäin koskettava.
Lisäksi luin Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman, mutten muista koska sen sain loppuun, sillä en ollut muistanut kirjata sitä fyysiseen lukupäiväkirjaani. Teos oli kuitenkin loistava. Niin pieneen määrään sivuja oli saatu mahtumaan hurjasti asiaa. Hienoa kerrontaa ja hieno tarina.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Kirjankansirunoja
Muutamassa lukemassani blogissa on harrastettu kirjankansirunoutta, joten ajattelin itsekkin kokeilla! Idea on siis muodostaa runo kirjojen nimistä, nimien ollessa perusmuodossaan eikä (ymmärtääkseni) yhtään lisättyä sanaa.
Kuvan runo kuuluu näin:
Talviuni Berliinissä
naisen talloma
hymyilevä mies
naisen orgasmi
anna mulle
Sodoman 120 päivää
Raamattu
viinakortti
kadonneet kyyneleet
tammikuun kahdet kasvot
olen koskettanut taivasta
parantunut hoidosta huolimatta
sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä
alastonkuvia
akvaariorakkautta
Kennedyn aivot
ei kiitos
Sementtipuutarha
isä sanoi
ei banaaninkuoria paperikoriin,
tolppa-apina!
kaikki mitä rakastin:
-Stalinin lehmät
-kengitetyn eläimen jäljet
-nainen jonka minulle annoit
enkelit kanssasi
siivekkäät ja hännäkkäät
nyt on vitsit vähissä!
miten peiliin kirjoitetaan?
kuin surmaisi satakielen
Haarautuvan rakkauden talo
supernaiivi, rauhaton mies
viriili vesipeto
nälkätaiteilija
kirjailija joka ei koskaan
julkaissut mitään
nainen autossa
hepokatti
pianonsoittaja
näkymätön lapsi
jäätynyt enkeli
murtuneista luista
Harry Harlow'n rakkauselämät
kivun kauneus
siipien kantamat
jätän tämän pimeän kalustamatta
että hän muistaisi saman
Teurastamo 5
pane mua
jäähyvästien jälkeen
lutka
ennen routaa
pimpit
ulos kaapista
liian lyhyt hame
rakkautta al dente
jumala saalistaa öisin
vettä elefanteille
joutavuuksien jumala
halu
viesti
puute
pilluparvi
mania
sydänfilmi
lasisilmä
Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet
24,99€
(Nimeä vaille jäänyt kirjankansiruno)
pidä minusta kiinni
kuvanveistäjän tytär
kirjava satama
ihana meri
minä rakastan sinua
minä sanon sen kaikille
Kuvan runo kuuluu näin:
Talviuni Berliinissä
naisen talloma
hymyilevä mies
naisen orgasmi
anna mulle
Sodoman 120 päivää
Raamattu
viinakortti
kadonneet kyyneleet
tammikuun kahdet kasvot
olen koskettanut taivasta
parantunut hoidosta huolimatta
sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä
alastonkuvia
akvaariorakkautta
Kennedyn aivot
ei kiitos
Sementtipuutarha
isä sanoi
ei banaaninkuoria paperikoriin,
tolppa-apina!
kaikki mitä rakastin:
-Stalinin lehmät
-kengitetyn eläimen jäljet
-nainen jonka minulle annoit
enkelit kanssasi
siivekkäät ja hännäkkäät
nyt on vitsit vähissä!
miten peiliin kirjoitetaan?
kuin surmaisi satakielen
Haarautuvan rakkauden talo
supernaiivi, rauhaton mies
viriili vesipeto
nälkätaiteilija
kirjailija joka ei koskaan
julkaissut mitään
nainen autossa
hepokatti
pianonsoittaja
näkymätön lapsi
jäätynyt enkeli
murtuneista luista
Harry Harlow'n rakkauselämät
kivun kauneus
siipien kantamat
jätän tämän pimeän kalustamatta
että hän muistaisi saman
Teurastamo 5
pane mua
jäähyvästien jälkeen
lutka
ennen routaa
pimpit
ulos kaapista
liian lyhyt hame
rakkautta al dente
jumala saalistaa öisin
vettä elefanteille
joutavuuksien jumala
halu
viesti
puute
pilluparvi
mania
sydänfilmi
lasisilmä
Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet
24,99€
(Nimeä vaille jäänyt kirjankansiruno)
pidä minusta kiinni
kuvanveistäjän tytär
kirjava satama
ihana meri
minä rakastan sinua
minä sanon sen kaikille
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Lisää lapsuusaiheista runoutta
Kun pilvitehtaat katosivat
muistan kuinka lapsena
kirjoitettiin peiliin salaisia viestejä
ja pilvet valmistettiin tehtaissa
joissa oli korkea savupiippu
tarpeeksi suuri
pilvien tulla ulos
muistan kuinka iltaisin
autossa matkalla kotiin
yritin aina laskea tähtiä
mutta menin aina laskuissa sekaisin
otava näkyi huoneeni ikkunasta
siinä on seitsemän tähteä
silloin lumikinokset olivat korkeampia
järvien vedet lämpimämpiä
mielikuvitus todempaa
ja kaikki jotenkin
niin paljon yksinkertaisempaa
nykyään kuoleman on aina läsnä
eikä edes yksinäisyys tule yksin
maailman huolista on tullut
myös minun huoliani
eikä politiikka ole enää vain sana
jonka merkitystä en ymmärrä
sormenpääni eivät enää
mahdu vadelmien sisään
tähtiä ei voi laskea
pilvet eivät tule tehtaista
eivätkä peiliin kirjoitetut viestit
torstai 7. kesäkuuta 2012
Runokimara
Lapsuuden kesät
Kirsikkapuu
eräänä kesänä
siirsimme kirsikkapuun
kuopassa makasi mato
joka oli kai kaksi metriä
tai sitten olin itse
vain niin kertakaikkisen pikkuruinen
eikä se kirsikkapuu
kuki enää yhtä kauniisti
lapsuuden kesät maistuivat
kuumalta hiekalta ja asfaltti-ihottumalta polvissa
makeilta herneiltä ja toukilta niiden sisässä
sadepäiviltä ja sateenkaarilta joiden päitä
ei koskaan ehditty löytää
paljaat jalkapohjat aina
niin mustat ja silkkiset
kotivideolla isä istuu pihakeinussa
pukee pikkusiskoa sylissään
sanoo siskolla on liian iso pää
kun ei mahdu paita pään yli
sisko nauraa ja isästä näkee
hän on onnellinen
Hauki joka pääsi karkuun
kesälomalla matkustimme aina
Pohjois-Karjalaan mummolaan
lammen vesi oli lämmintä
eikä vedenalainen pelottanut
Outokummussa maistettiin suolakiveä
kiivettiin Kolille ja Liperissä nukuttiin aitassa
mummo poltti tupakkaa keinussa
ja tuoksui turvalliselta
soudin lammen ympäri monesti
ihan itse
narrasin ämpärin täyteen ahvenia
jotka mummo paistoi voissa pannulla
kerran sain hauen
joka oli kai kymmenen kiloa
mutta se karkasi rannasta
eikä kukaan uskonut
setä soitti kitaraa ja lauloi
itikat pistivät ja iho kutisi koko kesän
silti olin onnellinen
nyt on kitara myyty
mummon tuvasta tullut opiskelija-asunto
ja vedenalainen aiheuttaa hyperventilaation
eikä kukaan enää muista
tarinaa hauesta joka pääsi karkuun
Mies jolla oli lasisilmä
kesäisin teimme metsämansikoista helminauhoja
poimimme ne tienpientareelta
matkustimme isoukin luo
vaniljajäätelöä ja lakkahilloa
suuret vaahterat pihassa
kai yhtä vanhoja kuin isoukki
joka ei koskaan tarvinnut rollaattoria
käveli itse kolmanteen kerrokseen
hän oli mies joka sai kainot lapset laulamaan
mies joka astui maamiinaan
mies joka eli lähes sata vuotta
mies jolla oli seitsemän poikaa
ja lastenlastenlapset
enää eivät metsämansikat kasva
ja tienpientareesta tehty moottoritie
tiistai 29. toukokuuta 2012
Lukumaraton
Aloitin lukumaratonin tänään kello 11.35. Tähän postaukseen päivitän tämän vuorokauden aikana etenemistäni.
***
13.21
Ensimmäiseksi kirjaksi valitsin Jussi Valtosen romaanin Siipien kantamat. Hitaana lukijana olen kolmessa tunnissa päässyt sivulle 64. Tähän hitauteen voi tietysti vaikuttaa myös se, etten ole pitkään aikaan saanut luettua oikein mitään, alkukankeutta. Toivon, että tahti lähtisi päivän mittaa vähän paranemaan. Kirja on ehdottomasti temmannut mukaansa, mutta olen ollut fyysisesti vähän levoton. Nyt voisin keitellä vähän kahvia ja jatkaa sitten lukemista.
***
22.35
Sain Siipien kantamat luettua. Aikaa tämän kirjan lukemiseen meni 11 tuntia. Kirja oli todella mukaansatempaava ja hyvä, mutta ei mikään maailman helppo- tai nopealukuisin. Pidin kirjasta kovasti, kirjaan oli jotenkin helppo samaistua, hahmot olivat elävät eikä yhtään sanaa ollut kirjoitettu turhaan, kaikki liittyi oleennaisesti kaikkeen. Kirja piti otteessaan viimeiseen lauseeseen asti ja siinä vaiheessa olisi toivonut sen vielä jatkuvan, ei niinkään juonen kannalta vaan lukuelämyksen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Seuraavaksi kirjakseni valitsin Kristiina Lähteen runokokoelman Bunsenliekki, joka on noin 50-sivuinen.
***
23.30
49-sivuiseen Bunsenliekkiin meni hieman vajaa tunti. Oli hieman hankala heittäytyä suoraan romaanin jälkeen runouden maailmaan. Ja vieläpä sellaisen, josta en edes ymmärtänyt kaikkia sanoja, joissain kohdin teksti alkoi vain lipua silmieni ohi enkä edes tajunnut mitä juuri luin. Runoissa oli kiva rytmi, mutta ei muuten oikein iskenyt tämä.
Seuraavaksi sivistän itseäni Pikku prinssillä, jota en vielä tähän päivään mennessä ole lukenut.
***
09.10
Huomenta! Illalla luin tosiaan Pikku prinssiä, jonka sain luettua loppuun aamulla kuuden tunnin yöunien jälkeen. Yllättäen näin unta kirjoista. Lukemiseen meni yhteensä vajaa kaksi tuntia. Pikku prinssi oli herttainen kertomus, pidin lapsenomaisesta kerronnasta. Nyt menossa Kirsi Poutasen esikoisrunokokoelma Café Kurskin naiset. Toivon saavani sen jälkeen luettua vielä ainakin yhden kirjan.
En ole väsynyt lukemiseen, vaikka takana on kahden kuukauden jakso, jolloin en lukenut yhtään kirjaa. Tai oikeastaan, en saanut edes avattua yhtään kirjaa. Olen pitänyt pienen tauon noin puolen tunnin välein tupakkariippuvuuden takia sekä aina, kun saan kirjan loppuun. Eilen jouduin myös käymään postissa Siipien kantamien aikana, jossa meni puoli tuntia. Tein saman kirjan aikana myös ruoan ja söin, tähän meni kaikkiaan noin tunti.
Haluaisin vielä vähän oikaista "Hiljaisuuden jälkeen" -postaustani, jossa mahdollisesti annoin ymmärtää, etten ole Sofi Oksasen Liian lyhyen hameen jälkeen (puoleen vuoteen) lukenut mitään. Olen lukenut, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa arvioita tänne. Niistä joku toinen kerta, nyt palaan runojen ääreen.
***
09.55
Sain juuri Café Kurskin naiset luettua. En ole aivan varma ajasta, jonka sen lukemiseen käytin, mutta arvelisin, että noin tunnin. Pidin runoista, kokonaisuudesta, sanoista ja niiden käytöstä. Tunnelmasta ja voimasanoista myös. Välillä rivitys ärsytti, mutta ei se kuitenkaan paljon haitannut. Seuraavana Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumo -novellikokoelma.
***
11.10
Puoli tuntia maratonia jäljellä, mutta enää en jaksa lukea. Sain novellikokoelmasta kolme novellia luettua ja pääsin sivulle 24. Aamiaisen söin siinä välissä ja vähän laiskottelin, noihin sivuihin käytin kai puolisen tuntia. Mäen tekstistä paljon ja aion lähipäivinä lukea kokoelman loppuun.
Vuorokauden aikana sain siis luettua neljä kirjaa ja viidettä aloitin. Tavoitteeni oli viisi kirjaa, mutta olen ihan tyytyväinen tulokseen. Hitaana lukijana ja hieman levottomana sain luettua yhteensä 436 sivua tekstiä. Kun aloitin maratonin, ajattelin aloittaa lyhyemmällä kirjalla, jotta pääsisin vauhtiin. Valitsin kuitenkin pisimmän valituista kirjoistani, joka tuntuu nyt oikealta ratkaisulta, sillä intoa on alussa aina kaikkein eniten. Levottomuus tuntui tunti tunnilta hieman enemmän.
Toivon, että tästä alkaa vähän aktiivisempi kausi lukemisen suhteen. Olen jo ehtinyt kaivata sitä tunnetta, kun saa vain uppoutua johonkin aivan toiseen maailmaan, toiseen aikaan ja paikkaan. Kaiken kaikkiaan tästä jäi hyvä maku suuhun.
***
13.21
Ensimmäiseksi kirjaksi valitsin Jussi Valtosen romaanin Siipien kantamat. Hitaana lukijana olen kolmessa tunnissa päässyt sivulle 64. Tähän hitauteen voi tietysti vaikuttaa myös se, etten ole pitkään aikaan saanut luettua oikein mitään, alkukankeutta. Toivon, että tahti lähtisi päivän mittaa vähän paranemaan. Kirja on ehdottomasti temmannut mukaansa, mutta olen ollut fyysisesti vähän levoton. Nyt voisin keitellä vähän kahvia ja jatkaa sitten lukemista.
***
22.35
Sain Siipien kantamat luettua. Aikaa tämän kirjan lukemiseen meni 11 tuntia. Kirja oli todella mukaansatempaava ja hyvä, mutta ei mikään maailman helppo- tai nopealukuisin. Pidin kirjasta kovasti, kirjaan oli jotenkin helppo samaistua, hahmot olivat elävät eikä yhtään sanaa ollut kirjoitettu turhaan, kaikki liittyi oleennaisesti kaikkeen. Kirja piti otteessaan viimeiseen lauseeseen asti ja siinä vaiheessa olisi toivonut sen vielä jatkuvan, ei niinkään juonen kannalta vaan lukuelämyksen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Seuraavaksi kirjakseni valitsin Kristiina Lähteen runokokoelman Bunsenliekki, joka on noin 50-sivuinen.
***
23.30
49-sivuiseen Bunsenliekkiin meni hieman vajaa tunti. Oli hieman hankala heittäytyä suoraan romaanin jälkeen runouden maailmaan. Ja vieläpä sellaisen, josta en edes ymmärtänyt kaikkia sanoja, joissain kohdin teksti alkoi vain lipua silmieni ohi enkä edes tajunnut mitä juuri luin. Runoissa oli kiva rytmi, mutta ei muuten oikein iskenyt tämä.
Seuraavaksi sivistän itseäni Pikku prinssillä, jota en vielä tähän päivään mennessä ole lukenut.
***
09.10
Huomenta! Illalla luin tosiaan Pikku prinssiä, jonka sain luettua loppuun aamulla kuuden tunnin yöunien jälkeen. Yllättäen näin unta kirjoista. Lukemiseen meni yhteensä vajaa kaksi tuntia. Pikku prinssi oli herttainen kertomus, pidin lapsenomaisesta kerronnasta. Nyt menossa Kirsi Poutasen esikoisrunokokoelma Café Kurskin naiset. Toivon saavani sen jälkeen luettua vielä ainakin yhden kirjan.
En ole väsynyt lukemiseen, vaikka takana on kahden kuukauden jakso, jolloin en lukenut yhtään kirjaa. Tai oikeastaan, en saanut edes avattua yhtään kirjaa. Olen pitänyt pienen tauon noin puolen tunnin välein tupakkariippuvuuden takia sekä aina, kun saan kirjan loppuun. Eilen jouduin myös käymään postissa Siipien kantamien aikana, jossa meni puoli tuntia. Tein saman kirjan aikana myös ruoan ja söin, tähän meni kaikkiaan noin tunti.
Haluaisin vielä vähän oikaista "Hiljaisuuden jälkeen" -postaustani, jossa mahdollisesti annoin ymmärtää, etten ole Sofi Oksasen Liian lyhyen hameen jälkeen (puoleen vuoteen) lukenut mitään. Olen lukenut, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa arvioita tänne. Niistä joku toinen kerta, nyt palaan runojen ääreen.
***
09.55
Sain juuri Café Kurskin naiset luettua. En ole aivan varma ajasta, jonka sen lukemiseen käytin, mutta arvelisin, että noin tunnin. Pidin runoista, kokonaisuudesta, sanoista ja niiden käytöstä. Tunnelmasta ja voimasanoista myös. Välillä rivitys ärsytti, mutta ei se kuitenkaan paljon haitannut. Seuraavana Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumo -novellikokoelma.
***
11.10
Puoli tuntia maratonia jäljellä, mutta enää en jaksa lukea. Sain novellikokoelmasta kolme novellia luettua ja pääsin sivulle 24. Aamiaisen söin siinä välissä ja vähän laiskottelin, noihin sivuihin käytin kai puolisen tuntia. Mäen tekstistä paljon ja aion lähipäivinä lukea kokoelman loppuun.
Vuorokauden aikana sain siis luettua neljä kirjaa ja viidettä aloitin. Tavoitteeni oli viisi kirjaa, mutta olen ihan tyytyväinen tulokseen. Hitaana lukijana ja hieman levottomana sain luettua yhteensä 436 sivua tekstiä. Kun aloitin maratonin, ajattelin aloittaa lyhyemmällä kirjalla, jotta pääsisin vauhtiin. Valitsin kuitenkin pisimmän valituista kirjoistani, joka tuntuu nyt oikealta ratkaisulta, sillä intoa on alussa aina kaikkein eniten. Levottomuus tuntui tunti tunnilta hieman enemmän.
Toivon, että tästä alkaa vähän aktiivisempi kausi lukemisen suhteen. Olen jo ehtinyt kaivata sitä tunnetta, kun saa vain uppoutua johonkin aivan toiseen maailmaan, toiseen aikaan ja paikkaan. Kaiken kaikkiaan tästä jäi hyvä maku suuhun.
lauantai 26. toukokuuta 2012
Lukumaraton ja TBR-haaste
Kirjavasta Kammarista luin lukumaratonista ja innostuin asiasta niin, että aion itsekin toteutaa vuorokauden mittaisen maratonin ensi tiistaina 29.5.2012. Samaisessa blogissa törmäsin myös TBR-haasteeseen (TBR = to be read), jossa listataan sata kirjaa, jotka haastaa itsensä lukemaan tietyn ajan sisällä.
Molempiin haasteisiin tartuin ihan siitä syystä, että olen viime aikoina ollut niin kovin saamaton lukemisen suhteen. Jospa nämä haasteet vaikka herättäisivät lukuintoni taas kukkaan. Tein pienen rajoituksen kumpaankin haasteeseen itselleni: luettavat kirjat on löydyttävä omasta kirjahyllystäni. Tämähän on kyllä kohdallani ihan itsestäänselvää, sillä en käy kirjastoissa. Lukumaratoniin asetin myös saman rajoituksen, kuin Kirjavassa Kammarissa: kirjojen on oltava enintään 200-sivuisia. Tämä siksi, että minun on helpompi nykyään tarttua ohuempaan kirjaan kuin tiiliskiveen. Lisäksi saan maratonista varmasti enemmän tyydytystä, jos saan esimerkiksi neljä kirjaa luettua (hidas lukija kun olen) kuin, että saisin tiiliskivestä puolet luettua. Tein valmiiksi listan maratonin kirjoista, sillä minulla on tapana uutta kirjaa etsiessäni miettiä jopa puoli tuntia mihin kirjaan tartun seuraavaksi. Valitsemani kirjat ovat toisistaan täysin erilaisia: on runoutta, romaania, novellia, sarjakuvaa, lastenkirjaa, faktaa, yksi aloitettu, mutta kesken jäänyt, kaksi kauan sitten luettua jne.
Lukumaraton-listalleni pääsivät seuraavat kirjani:
Molempiin haasteisiin tartuin ihan siitä syystä, että olen viime aikoina ollut niin kovin saamaton lukemisen suhteen. Jospa nämä haasteet vaikka herättäisivät lukuintoni taas kukkaan. Tein pienen rajoituksen kumpaankin haasteeseen itselleni: luettavat kirjat on löydyttävä omasta kirjahyllystäni. Tämähän on kyllä kohdallani ihan itsestäänselvää, sillä en käy kirjastoissa. Lukumaratoniin asetin myös saman rajoituksen, kuin Kirjavassa Kammarissa: kirjojen on oltava enintään 200-sivuisia. Tämä siksi, että minun on helpompi nykyään tarttua ohuempaan kirjaan kuin tiiliskiveen. Lisäksi saan maratonista varmasti enemmän tyydytystä, jos saan esimerkiksi neljä kirjaa luettua (hidas lukija kun olen) kuin, että saisin tiiliskivestä puolet luettua. Tein valmiiksi listan maratonin kirjoista, sillä minulla on tapana uutta kirjaa etsiessäni miettiä jopa puoli tuntia mihin kirjaan tartun seuraavaksi. Valitsemani kirjat ovat toisistaan täysin erilaisia: on runoutta, romaania, novellia, sarjakuvaa, lastenkirjaa, faktaa, yksi aloitettu, mutta kesken jäänyt, kaksi kauan sitten luettua jne.
Lukumaraton-listalleni pääsivät seuraavat kirjani:
- Jansson, Tove: Muumipeikko 13 (sarjakuva)
- Haahtela, Joel: lumipäiväkirja
- McEwan, Ian: Sementtipuutarha
- Mäki, Anna Maria: Suljetun paikan lumo (novellikokoelma)
- Oksanen, Atte: Äärimmäistä kulttuuria (tietokirja)
- Poutanen, Kirsi: Café Kurskin naiset (runokokoelma)
- de Saint-Exupéry, Antoine: Pikku prinssi (jäänyt kesken 2011)
- Suuren runokilpailun antologia 2007 (runoja)
- Valtonen, Jussi: Siipien kantama
- Lähde, Kristiina: Bunsenliekki (runokokoelma)
- Leduc, Violette: Thérése ja Isabelle
- Muumi ja Nipsu löytöretkellä (lastenkirja)
- Lindgren, Astrid: Lotta on iloinen (lastenkirja)
- Poutanen, Kira: Ihana meri (luettu 2004)
- Jacobi, Peter: Elämäni kirjana
- Jansson, Tove: Muumit ja suuri tuhotulva (luettu 2008)
Näistä 16 kirjasta toivon ehtiväni vuorokaudessa lukemaan 5. Odotan innolla tiistaita. TBR-listan löytää välilehdestä.
torstai 24. toukokuuta 2012
Hiljaisuuden jälkeen
Elämässä on tapahtunut ja tämä on näkynyt myös blogissani. Eli siis en ole kirjoittanut tänne moneen kuukauteen. Sen huomaa myös seuraajalistalla, kaikki (kaksi) seuraajaani lopettivat blogini lukemisen tämän hiljaiselon aikana. Nyt kuitenkin elämä blogin ulkopuolisessa maailmassa on rauhoittunut sen verran, että voin jatkaa blogiani.
Tämän hiljaiselon jälkeen blogin luonne kuitenkin muuttuu aavistuksen. Olen ollut viimeisen puolen vuoden aikana hyvin saamaton lukemisen suhteen ja olen edelleenkin. Kirja-arvostelut siis jäävät taka-alalle, mutta tyhjää en toki aio toimittaa, olen hiljaiseloni aikana kirjoittanut paljon ja siitä aion tänne kirjoittaa. Ja toki julkaista joitain tekstejäni täällä.
Tämän hiljaiselon jälkeen blogin luonne kuitenkin muuttuu aavistuksen. Olen ollut viimeisen puolen vuoden aikana hyvin saamaton lukemisen suhteen ja olen edelleenkin. Kirja-arvostelut siis jäävät taka-alalle, mutta tyhjää en toki aio toimittaa, olen hiljaiseloni aikana kirjoittanut paljon ja siitä aion tänne kirjoittaa. Ja toki julkaista joitain tekstejäni täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)