Enkelit
Kerran kävelin äitini kanssa kaupungilla ohi liikkeen,
joka myi koristetavaraa: enkelipatsaita ja puutarhatonttuja. Äitini sanoi:
monet uskovat, että ihmisestä tulee enkeli, kun se kuolee. Hyi saatana, kuka
haluaa pihalleen kuolleita lapsia! Kun olin pieni, sain mummoltani kultaiseksi
maalatun enkelikoristeen seinälle. Ei ihme, että huoneeni oli aina kylmä, kesät
talvet ja patteri huusi läpi vuoden, kun roikkui kaksi lapsen päätä seinällä
kuin täytetyt eläimet metsästysmajassa.
Kotilot
Syyskuussa kuuden viikon ikäinen alkio repii kohtuni
riekaleiksi. Makaan lukioasuntolan sängyllä ja huudan, suusta putoaa kotiloita.
Kohdusta valuvat veriset kotilot kuukautissuojaan, turvaan maailmalta. Makaan
lukioasuntolan sängyllä ja huudan. Silmän takaa karkaa kotilo, navasta niitä
tupsahtelee solkenaan. Makaan kotiloiden keskellä ja huudan, mutta suusta
kuuluu enää yninää. Lasken kotilot: niitä on 17. Pian yksi niistä kuoriutuu, sitruunaperhonen
avaa siipensä, lentää ympäri huonetta, avaan ikkunan ja kuiskaan: olisin
voinut rakastaa sinua, Aliisa. Perhonen lentää ikkunasta, katoaa Pohjolan
ruskaan.