Tunnelmia ensimmäisestä kirjoittajaryhmästä

Tänään oli siis jännittämäni ensimmäinen kokoontuminen kirjoittajaryhmän merkeissä minun johdollani. Jännitin aivan hirveästi ja aamuun mennessä olin unohtanut kolme kertaa, mitä olin edellisiltana suunnitellut. Huhhuh. Oli kyllä oikein hyvä ryhmä, paljon keskustelua syntyi kahdesta monisteestani, jotka sisälsivät hieman kirjoittamisen teoriaa sekä vinkkejä miten päästä kirjoittamisen alkuun ja mistä aiheita kirjoittaa. Tein myös tajunnanvirtaharjoituksen Tori Amosin Horses-kappaleen tahtiin. Olisi kyllä ollut parempi, jos olisin siihen hätään löytänyt jonkin instrumentaalin levyn, mutta en sitten löytänyt. Harjoitukset purettiin ja lopuksi Hannu luki oman aiemmin kirjoittamansa tekstin, josta sitten keskusteltiin.

Matkalla kotiin poikkesin Lukulaarissa ostamassa Kirjoittajan eväät, josta aion ammentaa materiaalia seuraaville kerroille. Kirjoitusharjoituksia toivottiin lisää ja ilmeisesti ryhmästä pidettiin, en ainakaan haukkuja saanut. Seuraava kerta onkin vasta marraskuussa, joka on harmi, sillä pääsin juuri vauhtiin! Voisinkin alkaa tässä vähän jo selailla luovan kirjoittamisen opastani. sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikä sitten varmaan jännitäkään ihan niin paljon. Innolla odotan marraskuun kirjoittajaryhmää!

Kirjoittajaryhmä alkaa!

Sain sunnuntaina tietää, että aloitankin kirjoittajaryhmän vetämisen jo tämän viikon torstaina (HUOMENNA!) Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n kansalaistoiminnan keskus Puistossa! Alunperinhän minun piti aloittaa vasta parin viikon päästä. Jännittää aivan älyttömästi, mutta kai se hyvin menee, kun on kuitenkin tuttu aihe. Pitää tässä vielä tämän päivän aikana väsätä jotain ohjelmaa kolmeksi tunniksi. Olen vähän jo ehtinyt pohtia mitä tämä ensimmäinen tapaaminen sisältäisi ja ajattelin ainakin kertoa vähän kirjoittamisen teoriaa, keskustella ryhmäläisten kanssa mitkä ovat heidän tapansa kirjoittaa, antaa vinkkejä miten pääsee kirjoittamisen alkuun, kun on lukossa ja tehdä vaikka tajunnanvirtaharjoituksen. Seuraavillekin kerroille minulla on jo jotain mietittynä. Jonkin kerran esimerkiksi ajattelin pyhittää kokonaan runoudelle ja kutsua ystäväni Jani Salmisen runoilijavieraaksi ja tehdä yhden kuvaharjoituksen.

Tämän illan aion siis omistaa kirjoittajaryhmän ensimmäisen kokoontumiskerran suunnittelulle, kun olen koko tämän viikon vain meinannut suunnitella sitä. Huh, tuntuu jotenkin vähän epätodelliselta, minä opettamassa kirjoittamista. No, onhan siitä kirjoittamisesta paljon kokemusta, mutta jotenkin hassu ajatus. Mutta kai siihen ajatukseen tottuu, kun ryhmäläiset ovat todella innoissaan ryhmästä. Toisaalta se innostus laittaa kyllä jännittämään vähän lisää. Tulee sellainen pieni pelko, että entä jos en olekaan niin hyvä vetäjä kuin mitä he ehkä ovat kuvitelleet ja sitten koko innostus laantuu. Toivotaan kuitenkin, että menee hyvin.

Jännityksestä huolimatta olen todella innoissani, että minulle on suotu tällainen tilaisuus!

Makeaa mahan täydeltä

Kirjailija: Joanne Harris
Teos: Pieni suklaapuoti (1999)
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Arja Gothoni
ISBN: 951-1-17278-6
Genre: Ulkomainen kauno
Pisteet: 4/5






"Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet..."

Jo kaksi ensimmäistä lausetta kirjan takakannesta saa veden herahtamaan kielelle (makealle kun olen perso). Takakannen mukaan kirja on aistinautintojen, elämänilon, ystävyyden ja rakkauden ylistys ja niinhän se onkin. Teoksen päähenkilöiden, Vianne Rocherin ja hänen tyttärensä Anoukin, tarina alkaa laskiaistiistaina, kun he saapuvat pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään juuri sopivasti karnevaalien aikaan. He päättävät jäädä kylään joksikin aikaa, sillä Vianne ja Anouk ovat kiertelijöitä, matkaavat aina paikasta toiseen kuten Vianne oli omankin äitinsä kanssa tehnyt. Vianne vuokraa itselleen ja tyttärelleen vanhan leipomon ja alkaa pitää siinä suklaapuotia. Tästä seuraa ongelmia pienessä kirkon hallitsemassa kylässä ja tilanne vain pahenee mitä lähemmäksi tullaan paastoa ja pääsiäistä.

Joanne Harrisin kieli on mukaansa tempaavaa ja herkullista. Oivaltavat ilmaisut, tarkkanäköisyys sekä taitavasti rakennettu rakenne tekee kirjasta loistavan. Mielipiteitä on tietysti monia, toisille kirja on liian makea, kun joka välissä juodaan kaakaota ja syödään milloin mitäkin suklaata. Itse pidin kirjasta hyvin paljon. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, mutta elokuva, vaikka kirjaan pohjautuukin, on täysin erilainen kuin kirja. Elokuvan nähtyäsi et voi sanoa tietäväsi kirjasta paljonkaan. Monia asioita on elokuvasta jätetty pois ja hirveän paljon lisätty tilalle. Luulin tietäväni tarinan kokonaisuudessaan ja ajattelin, että tämä olisi nopea luku, sama kuin elokuva, vain vähän syväluotaavampi. Olin väärässä, tästä tuli hyvin hidas luku (johtuen suureksi osaksi mielialasta ja sairastamisesta ja muutenkin ollut jotenkin levoton olo), jonka aikana yllätyin monet, monet kerrat ja havahduin, että eihän se niin ollutkaan ja missäs se kohtaus on ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan Pieni suklaapuoti on mielestäni erittäin hyvä kirja. Taidokasta kielenkäyttöä, makeaa kuvailua, joka saa aika ajoin syljen kertymään suuhun. Harrisin tapaan kirjoittaa on helppo rakastua, tätä teosta lukiessani pystyin jo lähes haistamaan kuuman suklaan makean täyteläisen tuoksun, maistamaan ihanan pehmeät tryffelit, kuulemaan korkeiden korkojen kopinan mukulakiviä vasten, kun kylän väki poistuu kirkosta. Aistinautintojen ylistys, todellakin. Harrisia aion ehdottomasti lukea jatkossa lisää ja kirjahyllyssäni onkin jo kolme odottamassa. Kuuman kaakaon himoon kannattaa lukiessa varautua, sillä sitä juodaan kirjassa hyvin paljon.

Yön ratoksi

 Rakkauslaulu


öisin juoksen liskoja pakoon
selvin päin ja aamulla
lakana löytyy taas lattialta
vaikka sen viimeksi illalla
petasin alleni

paikka jota kutsun kodiksi
mätänee käsiini ja silti
hän sanoo ettei voisi
enää hengittää ilman minua

pölypallot kirmaavat
kuin villihevoset
viemäri ei vedä
eilinen ruoka jo kelvotonta

maksan laskut eräpäivänä
tai vähän myöhässä
banaanikärpäset tekevät
pyhiinvaellusta hengitysteihin

home alkaa tuoksua kotoisalta
tiskivuori seikkailulta ja
etsimänsä löytää vain vahingossa
jälkikäteen mutta sinun kanssasi
viihdyn täällä


Yöni ratoksi toteutan runohaastetta ja lisään tänne kirjoittamani runon. En osaa tästä runosta oikein mitään sanoa, muuta kuin: olkaatte hyvät!