Vähän kuulumisia, pari runoa, perussettiä...

Olen taas viettänyt hiljaiseloa viimeiset kolme kuukautta blogini suhteen. Elokuussa osallistuin Suureen Runokilpailuun ja olin hieman yllättynyt, kun en ollut pettynyt siitä, etten sitten päässytkään antologiaan. Huomasin, että runoni ontuivat pahasti ja tässä tuloksia odotellessa ne ehtivät jo muuttua sen verran paljon, että olisi varmasti hävettänyt, jos joku niistä olisi julkaistu, huh huh. Aukeassa julkaisin piiitkästä aikaa taas. Putsasin ensin vain sivuni kaikesta sinne joskus laitetusta paskasta.

Aukeassa tosiaan on minulla tällä hetkellä yksi neljän runon kimara, joka on saanut hurjan paljon palautetta ja ylläpitokin poimi sen kirjallisuuden etusivulle. Eräs runojani kommentoinut pohti sopisiko runoihini paremmin proosarunollinen muoto ja minähän kokeilin! Ja kyllä kannatti. Olen nimittäin tuotoksiini nyt ehkä tyytyväisin ikinä. Tai siis tähän asti.

Tähän loppuun vielä pari proosarunoa:



Yöperhosen kuva

Tämä on satu tytöstä, joka repi yöperhosilta siivet. Neula ja lankaa, äiti parsii siivet niskaan kaikella sillä äidinrakkaudella, joka rintaa puristaa. Täytyyhän tytön voida lentää. Villasiipinen tyttö ohuessa tuulessa (yöperhosen kuva). Sukkahousut purkaantuu, vanhat virkatut sanat nostetaan pöytään: päivällinen on katettu. Tyttö painaa kaksi grammaa, syö ohuita, hauraita sanoja, sanat lepattaa tuulessa. Tyttö kutoo katulampun valossa satua hyönteisprinsessasta ja tanssii ohuessa tuulessa.



Tästä pelistä pois

Jos annat sydämeni takaisin, Enkelisiipinen tyttöni, se kuihtuu kädelleni ja tyhjyys muuttaa rintaani asumaan, se huutaa irti kielensä ja hammasrihmaston ja kitansa nurinkurin. Ostan runokirjan, mutta se ei tee minua onnelliseksi. Mietin illan juhlia, sitä kuinka hymyilen vain huulillani, maailman värit valuvat minusta.

Jos menet pois, Enkelisiipinen tyttöni, aika roikkuu ristillä pää alaspäin, unieni olennot syövät itseään ja taas itken itseni hereille. Ilman sinua, Enkelisiipinen tyttöni, yöt kestävät vuorokausia, vuosia eivätkä lopu sittenkään. Naakka tekee pesää silmäkuoppaan, repii paperisiipeni palan kerrallaan (hauraat siivet hajoaa helposti).

Hullu nainen käveli kadulla vastaan, mietti itsensä auki ja sanoi: entten tentten, piun paun, nyt mä lähden. Tästä. Pelistä. Pois.

Hiljaisuuden jälkeen

Elämässä on tapahtunut ja tämä on näkynyt myös blogissani. Eli siis en ole kirjoittanut tänne moneen kuukauteen. Sen huomaa myös seuraajalistalla, kaikki (kaksi) seuraajaani lopettivat blogini lukemisen tämän hiljaiselon aikana. Nyt kuitenkin elämä blogin ulkopuolisessa maailmassa on rauhoittunut sen verran, että voin jatkaa blogiani.

Tämän hiljaiselon jälkeen blogin luonne kuitenkin muuttuu aavistuksen. Olen ollut viimeisen puolen vuoden aikana hyvin saamaton lukemisen suhteen ja olen edelleenkin. Kirja-arvostelut siis jäävät taka-alalle, mutta tyhjää en toki aio toimittaa, olen hiljaiseloni aikana kirjoittanut paljon ja siitä aion tänne kirjoittaa. Ja toki julkaista joitain tekstejäni täällä.

Keittiön ja nyrkin välissä - laulellen!

Olen ollut pitkään telakalla lukemisen suhteen. Olen ollut jotenkin hirveän saamaton, monessakin asiassa. Olen ollut levoton ja samaan aikaan hirveän väsynyt. Nyt kuitenkin, kun sairastuin juuri vuodenvaihteeksi, sain tartuttua kirjaan ja sain sen jopa luettua loppuun (, joka on ollut vaikeaa viimeaikoina).




Kirjailija: Sofi Oksanen
Teos: Liian lyhyt hame - kertomuksia keittiöstä
Kustantaja: Bonnier
ISBN: 978-952-2-56060-5
Sivuja: 78
Genre: laululyriikka
Pisteet: 4/5

Sofi Oksasen uutuus, lauluntekijä Maija Kaunismaan kanssa tekemä projekti Liian lyhyt hame on ilmestynyt sekä kirjana, tupla-albumina ja musiikkiteatteriesityksinä Kansallisteatterissa. Ensi vuonna lisäksi tulossa kaksikon yhteinen valtakunnallinen kiertue projektin tiimoilta. Sain kirjan joululahjaksi ja luettuani sen tulin tulokseen, että haluan kuulla myös näiden laulujen sävellykset.

Sofi Oksanen valloitti minut teksteillään kuin kunnon isku suoraan kasvoihin ja on ollut yksi lempikirjailijoistani heti Baby Janen luettuani. Oksanen kirjoittaa asioista, joista moni ei kirjoita. Kipeistä ja vaietuista asioista.

Projektin ideana tosiaan oli "yrittää kuvailla suomalaisen naisen asemaa nykyajassa sekä sitä, mikä on sallittua naiselle ja mikä ei." Ja kuten Oksanen itsekin jälkikirjoituksessaan sanoo, keskeisiksi ja toistuviksi teemoiksi nousivat väkivalta, hyväksikäyttö, petos ja päihteet.

Lukiessani Liian lyhyttä hametta aloin miettiä, mihin on jäänyt miesten kokema lähisuhdeväkivalta, joka on vielä vaietumpaa kuin naisten ja lasten kokema. Teos kuitenkin päättyy pieneen faktaosioon, jossa valotetaan itse projektin ideaa, tarjotaan tilastollisia tietoja lähisuhdeväkivallasta, siihen liittyvistä tunteista, naisen asemasta ja pohditaan mikä tässä asiassa oikein mättää.

Yksi syy miksi tartuin juuri tähän teokseen on se, että olen itsekin viime aikoina keskittynyt kirjoittamisessani laululyriikkaan. Oikeastaan koko joulukuu on vierähtänyt lauluja kirjoittaessa, muuta kirjallista en ole saanut aikaiseksi. Toivoin löytäväni uusia aiheita lauluilleni ja ehkä löysinkin, pari päivää, kun kirjaa sulattelen ensin.

Sulattelua tämän kirjan jälkeen todellakin kaipaa. Niin paljon asiaa lyhyessä kirjassa. Näin juuri kirjan luettuani en voi vielä sanoa muuta kuin "suosittelen".

Saamattomuudesta

Olen viime aikoina ollut ihan lukossa lukemisen suhteen. Aloitin Emma Juslinin Fridan ja Fridan uudelleenlukemisen varmaan kuukausi sitten, aluksi meni hyvin, mutta nyt en ole pariin viikkoon pystynyt lukemaan mitään. En tiedä missä vika. Olen muutenkin ollut jotenkin todella saamaton viime aikoina. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Turhauttaa.

Kahden viikon päästä olisi taas kirjoitusryhmäkin, enkä ole uhrannut sille ajatustakaan. Kolmannen kerran sisällön tiedän jo läpikotaisin, mutta tälle toiselle kerralle en ole saanut kehiteltyä mitään. Tämäkin turhauttaa.

Yleisesti ottaen tuntuu, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi lukea tai kirjoittaa tai suunnitella ryhmää ja toisaalta tuntuu, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä ja olen vaan ja mietin mitä tekisin saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi.

Voisin ihan piruuttani nyt virallisesti asettaa itselleni tavoitteeksi tälle päivälle aikaansaamista. Lukemista tai kirjoittamista tai suunnittelua. Ja nyt peukut pystyyn, että tällaisen pienen paineen alla saisin itseni pakotettua johonkin!


Ps. Olen löytänyt kaksi uutta sivustoa. Toinen näistä sivuista on Lievo, joka on hieman aukean tapainen julkaisukanava, mutta myös sivusto, joka tarjoaa työkaluja kirjoittamiseen, muistiinpanoja, tajunnanvirtaa ja muuta. Toinen löytämistäni sivuista on Vuosikerta, joka on elämäkertakirjoittajille suunnattu sivusto, joka niinikään tarjoaa työkaluja kirjoittamisen tueksi.