Keittiön ja nyrkin välissä - laulellen!

Olen ollut pitkään telakalla lukemisen suhteen. Olen ollut jotenkin hirveän saamaton, monessakin asiassa. Olen ollut levoton ja samaan aikaan hirveän väsynyt. Nyt kuitenkin, kun sairastuin juuri vuodenvaihteeksi, sain tartuttua kirjaan ja sain sen jopa luettua loppuun (, joka on ollut vaikeaa viimeaikoina).




Kirjailija: Sofi Oksanen
Teos: Liian lyhyt hame - kertomuksia keittiöstä
Kustantaja: Bonnier
ISBN: 978-952-2-56060-5
Sivuja: 78
Genre: laululyriikka
Pisteet: 4/5

Sofi Oksasen uutuus, lauluntekijä Maija Kaunismaan kanssa tekemä projekti Liian lyhyt hame on ilmestynyt sekä kirjana, tupla-albumina ja musiikkiteatteriesityksinä Kansallisteatterissa. Ensi vuonna lisäksi tulossa kaksikon yhteinen valtakunnallinen kiertue projektin tiimoilta. Sain kirjan joululahjaksi ja luettuani sen tulin tulokseen, että haluan kuulla myös näiden laulujen sävellykset.

Sofi Oksanen valloitti minut teksteillään kuin kunnon isku suoraan kasvoihin ja on ollut yksi lempikirjailijoistani heti Baby Janen luettuani. Oksanen kirjoittaa asioista, joista moni ei kirjoita. Kipeistä ja vaietuista asioista.

Projektin ideana tosiaan oli "yrittää kuvailla suomalaisen naisen asemaa nykyajassa sekä sitä, mikä on sallittua naiselle ja mikä ei." Ja kuten Oksanen itsekin jälkikirjoituksessaan sanoo, keskeisiksi ja toistuviksi teemoiksi nousivat väkivalta, hyväksikäyttö, petos ja päihteet.

Lukiessani Liian lyhyttä hametta aloin miettiä, mihin on jäänyt miesten kokema lähisuhdeväkivalta, joka on vielä vaietumpaa kuin naisten ja lasten kokema. Teos kuitenkin päättyy pieneen faktaosioon, jossa valotetaan itse projektin ideaa, tarjotaan tilastollisia tietoja lähisuhdeväkivallasta, siihen liittyvistä tunteista, naisen asemasta ja pohditaan mikä tässä asiassa oikein mättää.

Yksi syy miksi tartuin juuri tähän teokseen on se, että olen itsekin viime aikoina keskittynyt kirjoittamisessani laululyriikkaan. Oikeastaan koko joulukuu on vierähtänyt lauluja kirjoittaessa, muuta kirjallista en ole saanut aikaiseksi. Toivoin löytäväni uusia aiheita lauluilleni ja ehkä löysinkin, pari päivää, kun kirjaa sulattelen ensin.

Sulattelua tämän kirjan jälkeen todellakin kaipaa. Niin paljon asiaa lyhyessä kirjassa. Näin juuri kirjan luettuani en voi vielä sanoa muuta kuin "suosittelen".

Makeaa mahan täydeltä

Kirjailija: Joanne Harris
Teos: Pieni suklaapuoti (1999)
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Arja Gothoni
ISBN: 951-1-17278-6
Genre: Ulkomainen kauno
Pisteet: 4/5






"Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet..."

Jo kaksi ensimmäistä lausetta kirjan takakannesta saa veden herahtamaan kielelle (makealle kun olen perso). Takakannen mukaan kirja on aistinautintojen, elämänilon, ystävyyden ja rakkauden ylistys ja niinhän se onkin. Teoksen päähenkilöiden, Vianne Rocherin ja hänen tyttärensä Anoukin, tarina alkaa laskiaistiistaina, kun he saapuvat pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään juuri sopivasti karnevaalien aikaan. He päättävät jäädä kylään joksikin aikaa, sillä Vianne ja Anouk ovat kiertelijöitä, matkaavat aina paikasta toiseen kuten Vianne oli omankin äitinsä kanssa tehnyt. Vianne vuokraa itselleen ja tyttärelleen vanhan leipomon ja alkaa pitää siinä suklaapuotia. Tästä seuraa ongelmia pienessä kirkon hallitsemassa kylässä ja tilanne vain pahenee mitä lähemmäksi tullaan paastoa ja pääsiäistä.

Joanne Harrisin kieli on mukaansa tempaavaa ja herkullista. Oivaltavat ilmaisut, tarkkanäköisyys sekä taitavasti rakennettu rakenne tekee kirjasta loistavan. Mielipiteitä on tietysti monia, toisille kirja on liian makea, kun joka välissä juodaan kaakaota ja syödään milloin mitäkin suklaata. Itse pidin kirjasta hyvin paljon. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, mutta elokuva, vaikka kirjaan pohjautuukin, on täysin erilainen kuin kirja. Elokuvan nähtyäsi et voi sanoa tietäväsi kirjasta paljonkaan. Monia asioita on elokuvasta jätetty pois ja hirveän paljon lisätty tilalle. Luulin tietäväni tarinan kokonaisuudessaan ja ajattelin, että tämä olisi nopea luku, sama kuin elokuva, vain vähän syväluotaavampi. Olin väärässä, tästä tuli hyvin hidas luku (johtuen suureksi osaksi mielialasta ja sairastamisesta ja muutenkin ollut jotenkin levoton olo), jonka aikana yllätyin monet, monet kerrat ja havahduin, että eihän se niin ollutkaan ja missäs se kohtaus on ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan Pieni suklaapuoti on mielestäni erittäin hyvä kirja. Taidokasta kielenkäyttöä, makeaa kuvailua, joka saa aika ajoin syljen kertymään suuhun. Harrisin tapaan kirjoittaa on helppo rakastua, tätä teosta lukiessani pystyin jo lähes haistamaan kuuman suklaan makean täyteläisen tuoksun, maistamaan ihanan pehmeät tryffelit, kuulemaan korkeiden korkojen kopinan mukulakiviä vasten, kun kylän väki poistuu kirkosta. Aistinautintojen ylistys, todellakin. Harrisia aion ehdottomasti lukea jatkossa lisää ja kirjahyllyssäni onkin jo kolme odottamassa. Kuuman kaakaon himoon kannattaa lukiessa varautua, sillä sitä juodaan kirjassa hyvin paljon.

Voi kurjuutta, että lyriikan aina pitääkin lentää ilmaan!

Kirjailija: Emma Juslin
Teos: Yksin yhdessä (2009)
Kustantaja: Teos & Söderströms
Suomentaja: Jaana Nikula
IBAN: 978-951-851-196-3   
Sivuja: 210
Genre: kotimainen kauno
Pisteet: 4/5




Emma Juslinin toinen suomennettu romaani Yksin yhdessä on erittäin taitavasti kirjoitettu tarina kolmen suomenruotsalaisen naisen yksinäisyydestä. Juslin kirjoittaa oivaltavasti sanoilla leikitellen, kuvaa tavattoman kauniin arkisesti vesisateistaa tammikuuta tapahtunien ympärillä. Teoksen tunnelma kaappaa mukaansa, näet kauneuden hiljaisuudessa ja ennen kuin huomaatkaan, olet itsekin yksin yhdessä, eikä se ole huono asia.

Lukion ekaluokkalainen Olga on mustiinpukeutuva tyttö, jolla on periaate, hän ei tanssi. Hänen isänsä vaikenee naapurin Fredin kanssa (he ovat ymmärtäneet kielen puutteet) ja juo kahvia. Isän ja tyttären suhde on hiljaisen rakas ja äiti on häipynyt. Olga on lähes kaikkea vastaan, mutta loppua kohden alkaa periaatekin jo pettää.

Olgan äidinkielenopettaja, Tove, kirjoittaa runoja runokilpailuun ja yrittää kestää turhauttavaa työtään sijaisena lukiossa, jossa oppilaita ei kiinnosta oppiminen. Tovella on lämpimiä tunteita ystävänsä Stinan poikaystävään, Sebastianiin. Tämä kaikki ahdistaa Tovea, mutta tämä tyttöhän ei hajoa.

Stina taas on hajoamispisteessä; eläminen suhteessa, jossa ei rakasteta vaan toisiaan vihataan samalla tavalla, äidin itsemurha ja jäljen jättäminen (tai jättämättömyys). Stina käyttää lääkkeitään väärin ja polttaa salaa yksin kotona. Lopulta kaikki tuntuu toivottomalta ja Stina joutuu sairaalaan, sillä Jumala ei vastaa.

Naisten elämät kietoutuvat sulavasti toisiinsa ja kerronta on mukaansatempaavaa, lähes nerokasta. Kuten takakannessakin sanotaan: "Juslin on nerokas kirjoittaja, joka manaa arkisemmistakin huomioista esiin jotain peruuttamattoman koskettavaa tai kipeän hauskaa." Juslinin proosaa on helppo lukea. On vain laskettava silmänsä ensimmäiselle sanalle ja teksti hoitaa loput. Ennen kaikkea Yksin yhdessä saa tuntemaan ja ajattelemaan.

"Pako on tyypillistä lyriikalle, Tove ajattelee. Runous käyttäytyy kuin sanojen massa, johon päästetään pommi, ehkä itsemurhapommi. Kaikki roikkuu yhden sanan vatsan ympärillä.Räjähteet syttyvät ja sitten on vain kerättävä vaurioituneet verbit, adjektiivit ja typistyneet runojen minät jotka ovat jäljellä. Paranneltava niitä kuin sairaanhoitaja, laitettava laastarit ja sanottava voi kurjuutta että lyriikan aina pitääkin lentää ilmaan."