Makeaa mahan täydeltä

Kirjailija: Joanne Harris
Teos: Pieni suklaapuoti (1999)
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Arja Gothoni
ISBN: 951-1-17278-6
Genre: Ulkomainen kauno
Pisteet: 4/5






"Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet..."

Jo kaksi ensimmäistä lausetta kirjan takakannesta saa veden herahtamaan kielelle (makealle kun olen perso). Takakannen mukaan kirja on aistinautintojen, elämänilon, ystävyyden ja rakkauden ylistys ja niinhän se onkin. Teoksen päähenkilöiden, Vianne Rocherin ja hänen tyttärensä Anoukin, tarina alkaa laskiaistiistaina, kun he saapuvat pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään juuri sopivasti karnevaalien aikaan. He päättävät jäädä kylään joksikin aikaa, sillä Vianne ja Anouk ovat kiertelijöitä, matkaavat aina paikasta toiseen kuten Vianne oli omankin äitinsä kanssa tehnyt. Vianne vuokraa itselleen ja tyttärelleen vanhan leipomon ja alkaa pitää siinä suklaapuotia. Tästä seuraa ongelmia pienessä kirkon hallitsemassa kylässä ja tilanne vain pahenee mitä lähemmäksi tullaan paastoa ja pääsiäistä.

Joanne Harrisin kieli on mukaansa tempaavaa ja herkullista. Oivaltavat ilmaisut, tarkkanäköisyys sekä taitavasti rakennettu rakenne tekee kirjasta loistavan. Mielipiteitä on tietysti monia, toisille kirja on liian makea, kun joka välissä juodaan kaakaota ja syödään milloin mitäkin suklaata. Itse pidin kirjasta hyvin paljon. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, mutta elokuva, vaikka kirjaan pohjautuukin, on täysin erilainen kuin kirja. Elokuvan nähtyäsi et voi sanoa tietäväsi kirjasta paljonkaan. Monia asioita on elokuvasta jätetty pois ja hirveän paljon lisätty tilalle. Luulin tietäväni tarinan kokonaisuudessaan ja ajattelin, että tämä olisi nopea luku, sama kuin elokuva, vain vähän syväluotaavampi. Olin väärässä, tästä tuli hyvin hidas luku (johtuen suureksi osaksi mielialasta ja sairastamisesta ja muutenkin ollut jotenkin levoton olo), jonka aikana yllätyin monet, monet kerrat ja havahduin, että eihän se niin ollutkaan ja missäs se kohtaus on ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan Pieni suklaapuoti on mielestäni erittäin hyvä kirja. Taidokasta kielenkäyttöä, makeaa kuvailua, joka saa aika ajoin syljen kertymään suuhun. Harrisin tapaan kirjoittaa on helppo rakastua, tätä teosta lukiessani pystyin jo lähes haistamaan kuuman suklaan makean täyteläisen tuoksun, maistamaan ihanan pehmeät tryffelit, kuulemaan korkeiden korkojen kopinan mukulakiviä vasten, kun kylän väki poistuu kirkosta. Aistinautintojen ylistys, todellakin. Harrisia aion ehdottomasti lukea jatkossa lisää ja kirjahyllyssäni onkin jo kolme odottamassa. Kuuman kaakaon himoon kannattaa lukiessa varautua, sillä sitä juodaan kirjassa hyvin paljon.