Saamattomuudesta

Olen viime aikoina ollut ihan lukossa lukemisen suhteen. Aloitin Emma Juslinin Fridan ja Fridan uudelleenlukemisen varmaan kuukausi sitten, aluksi meni hyvin, mutta nyt en ole pariin viikkoon pystynyt lukemaan mitään. En tiedä missä vika. Olen muutenkin ollut jotenkin todella saamaton viime aikoina. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Turhauttaa.

Kahden viikon päästä olisi taas kirjoitusryhmäkin, enkä ole uhrannut sille ajatustakaan. Kolmannen kerran sisällön tiedän jo läpikotaisin, mutta tälle toiselle kerralle en ole saanut kehiteltyä mitään. Tämäkin turhauttaa.

Yleisesti ottaen tuntuu, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi lukea tai kirjoittaa tai suunnitella ryhmää ja toisaalta tuntuu, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä ja olen vaan ja mietin mitä tekisin saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi.

Voisin ihan piruuttani nyt virallisesti asettaa itselleni tavoitteeksi tälle päivälle aikaansaamista. Lukemista tai kirjoittamista tai suunnittelua. Ja nyt peukut pystyyn, että tällaisen pienen paineen alla saisin itseni pakotettua johonkin!


Ps. Olen löytänyt kaksi uutta sivustoa. Toinen näistä sivuista on Lievo, joka on hieman aukean tapainen julkaisukanava, mutta myös sivusto, joka tarjoaa työkaluja kirjoittamiseen, muistiinpanoja, tajunnanvirtaa ja muuta. Toinen löytämistäni sivuista on Vuosikerta, joka on elämäkertakirjoittajille suunnattu sivusto, joka niinikään tarjoaa työkaluja kirjoittamisen tueksi.

Tunnelmia ensimmäisestä kirjoittajaryhmästä

Tänään oli siis jännittämäni ensimmäinen kokoontuminen kirjoittajaryhmän merkeissä minun johdollani. Jännitin aivan hirveästi ja aamuun mennessä olin unohtanut kolme kertaa, mitä olin edellisiltana suunnitellut. Huhhuh. Oli kyllä oikein hyvä ryhmä, paljon keskustelua syntyi kahdesta monisteestani, jotka sisälsivät hieman kirjoittamisen teoriaa sekä vinkkejä miten päästä kirjoittamisen alkuun ja mistä aiheita kirjoittaa. Tein myös tajunnanvirtaharjoituksen Tori Amosin Horses-kappaleen tahtiin. Olisi kyllä ollut parempi, jos olisin siihen hätään löytänyt jonkin instrumentaalin levyn, mutta en sitten löytänyt. Harjoitukset purettiin ja lopuksi Hannu luki oman aiemmin kirjoittamansa tekstin, josta sitten keskusteltiin.

Matkalla kotiin poikkesin Lukulaarissa ostamassa Kirjoittajan eväät, josta aion ammentaa materiaalia seuraaville kerroille. Kirjoitusharjoituksia toivottiin lisää ja ilmeisesti ryhmästä pidettiin, en ainakaan haukkuja saanut. Seuraava kerta onkin vasta marraskuussa, joka on harmi, sillä pääsin juuri vauhtiin! Voisinkin alkaa tässä vähän jo selailla luovan kirjoittamisen opastani. sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikä sitten varmaan jännitäkään ihan niin paljon. Innolla odotan marraskuun kirjoittajaryhmää!

Kirjoittajaryhmä alkaa!

Sain sunnuntaina tietää, että aloitankin kirjoittajaryhmän vetämisen jo tämän viikon torstaina (HUOMENNA!) Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n kansalaistoiminnan keskus Puistossa! Alunperinhän minun piti aloittaa vasta parin viikon päästä. Jännittää aivan älyttömästi, mutta kai se hyvin menee, kun on kuitenkin tuttu aihe. Pitää tässä vielä tämän päivän aikana väsätä jotain ohjelmaa kolmeksi tunniksi. Olen vähän jo ehtinyt pohtia mitä tämä ensimmäinen tapaaminen sisältäisi ja ajattelin ainakin kertoa vähän kirjoittamisen teoriaa, keskustella ryhmäläisten kanssa mitkä ovat heidän tapansa kirjoittaa, antaa vinkkejä miten pääsee kirjoittamisen alkuun, kun on lukossa ja tehdä vaikka tajunnanvirtaharjoituksen. Seuraavillekin kerroille minulla on jo jotain mietittynä. Jonkin kerran esimerkiksi ajattelin pyhittää kokonaan runoudelle ja kutsua ystäväni Jani Salmisen runoilijavieraaksi ja tehdä yhden kuvaharjoituksen.

Tämän illan aion siis omistaa kirjoittajaryhmän ensimmäisen kokoontumiskerran suunnittelulle, kun olen koko tämän viikon vain meinannut suunnitella sitä. Huh, tuntuu jotenkin vähän epätodelliselta, minä opettamassa kirjoittamista. No, onhan siitä kirjoittamisesta paljon kokemusta, mutta jotenkin hassu ajatus. Mutta kai siihen ajatukseen tottuu, kun ryhmäläiset ovat todella innoissaan ryhmästä. Toisaalta se innostus laittaa kyllä jännittämään vähän lisää. Tulee sellainen pieni pelko, että entä jos en olekaan niin hyvä vetäjä kuin mitä he ehkä ovat kuvitelleet ja sitten koko innostus laantuu. Toivotaan kuitenkin, että menee hyvin.

Jännityksestä huolimatta olen todella innoissani, että minulle on suotu tällainen tilaisuus!