Vähän kuulumisia, pari runoa, perussettiä...

Olen taas viettänyt hiljaiseloa viimeiset kolme kuukautta blogini suhteen. Elokuussa osallistuin Suureen Runokilpailuun ja olin hieman yllättynyt, kun en ollut pettynyt siitä, etten sitten päässytkään antologiaan. Huomasin, että runoni ontuivat pahasti ja tässä tuloksia odotellessa ne ehtivät jo muuttua sen verran paljon, että olisi varmasti hävettänyt, jos joku niistä olisi julkaistu, huh huh. Aukeassa julkaisin piiitkästä aikaa taas. Putsasin ensin vain sivuni kaikesta sinne joskus laitetusta paskasta.

Aukeassa tosiaan on minulla tällä hetkellä yksi neljän runon kimara, joka on saanut hurjan paljon palautetta ja ylläpitokin poimi sen kirjallisuuden etusivulle. Eräs runojani kommentoinut pohti sopisiko runoihini paremmin proosarunollinen muoto ja minähän kokeilin! Ja kyllä kannatti. Olen nimittäin tuotoksiini nyt ehkä tyytyväisin ikinä. Tai siis tähän asti.

Tähän loppuun vielä pari proosarunoa:



Yöperhosen kuva

Tämä on satu tytöstä, joka repi yöperhosilta siivet. Neula ja lankaa, äiti parsii siivet niskaan kaikella sillä äidinrakkaudella, joka rintaa puristaa. Täytyyhän tytön voida lentää. Villasiipinen tyttö ohuessa tuulessa (yöperhosen kuva). Sukkahousut purkaantuu, vanhat virkatut sanat nostetaan pöytään: päivällinen on katettu. Tyttö painaa kaksi grammaa, syö ohuita, hauraita sanoja, sanat lepattaa tuulessa. Tyttö kutoo katulampun valossa satua hyönteisprinsessasta ja tanssii ohuessa tuulessa.



Tästä pelistä pois

Jos annat sydämeni takaisin, Enkelisiipinen tyttöni, se kuihtuu kädelleni ja tyhjyys muuttaa rintaani asumaan, se huutaa irti kielensä ja hammasrihmaston ja kitansa nurinkurin. Ostan runokirjan, mutta se ei tee minua onnelliseksi. Mietin illan juhlia, sitä kuinka hymyilen vain huulillani, maailman värit valuvat minusta.

Jos menet pois, Enkelisiipinen tyttöni, aika roikkuu ristillä pää alaspäin, unieni olennot syövät itseään ja taas itken itseni hereille. Ilman sinua, Enkelisiipinen tyttöni, yöt kestävät vuorokausia, vuosia eivätkä lopu sittenkään. Naakka tekee pesää silmäkuoppaan, repii paperisiipeni palan kerrallaan (hauraat siivet hajoaa helposti).

Hullu nainen käveli kadulla vastaan, mietti itsensä auki ja sanoi: entten tentten, piun paun, nyt mä lähden. Tästä. Pelistä. Pois.

Kesän luettuja ja kirjoitettuja

Tämä kesä meni kirjallisesti ihan mukavasti. Toukokuun lopussa tosiaan lukumaraton, joka sijoittui muuton loppumetreille mukavasti: sai ihan luvan kanssa vain olla kirjojen keskellä kokonaisen vuorokauden hyvällä omallatunnolla, vaikka uusi koti vielä keskeneräinen. Hitaana lukijana sain silloin luettua neljä kirjaa ja risat ja väsyinkin loppumetreillä, mutta kokemus oli hieno ja aion toteuttaa maratonin vielä uudestaan.

En ole pahemmin jaksanut postailla lukemisiani tänne ja Goodreadsiinkin olen vain antanut tähtiä, en sinnekään ole saanut aikaan yhtään arviota. Kesän aikana tosiaan luin Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumon, jonka aloitin lukumaratonin viimeisenä kirjana, loppuun. Luin myös uudestaan Kira Poutasen Ihanan meren, jonka luin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja se iski edelleen, vaikkakin hieman - mutta vain hieman - laimeampana kuin silloin murrosiässä.

Elokuussa sitten luin neljä kirjaa: Ian McEwanin Sementtipuutarhan, Helmi Kekkosen novellikokoelman Kotiin, Hugleikur Dagssonin Huumorin mustan kirjan sekä Anja Snellmanin Rakkauden maanosat. Sementtipuutarha oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta! Niin elävät mielikuvat, oikein elokuvana tarina vilisi silmissä. Kirjan luettuani jäin moneksi hetkeksi istumaan kirja kädessäni, pää aivan tyhjänä (ja silmien takana elokuva pyöri vieläkin). Kekkosen Kotiin oli myös uskomattoman hieno kokoelma, kaikki novellit kietoutuivat hienosti toisiinsa jollain tapaa ja siitä minä pidän. Huumorin musta kirja oli nopea, mutta silti niin hauska. Dagssonin strippejä ei voi oikein lukea yksin, pitää aina olla joku vieressä, kenelle näyttää joku kuva. Tai no. Jokatoinen strippi. Rakkauden maanosat taas oli omaan makuuni laimea ja ehkä vähän siirappinen. Jotenkin liian tavallinen. Idea oli kiva, mutta toteutus ontui. Ihan kiva tarina kuitenkin ja kielikuvista pidin myös, niitä vain oli liikaa.

Näiden kirjojen välissä luin aina silloin tällöin Johanna Sinisalon Kädettömiä kuninkaita, jota en ole vieläkään saanut loppuun. Pidän mahdottomasti Sinisalon tekstistä, mutta jotenkin on vaikea, ainakin tässä vaiheessa, keskittyä niin pitkiin novelleihin. Ja vaikka olen tätä kirjaa lukenut jo ties kuinka kauan, en ole kertaakaan joutunut kertaamaan mihinköhän sitä taas viime kerralla jäätiin, sillä Sinisalon teksti jää päähän ja vaikka jättää kesken novellin kesken esim. pariksi viikoksi, muistaa kyllä mitä on juuri tapahtunut.

---

Kirjoittamisen suhteen menee hyvin. Nyt olen ollut pari viikkoa vähän jäässä, kun olimme reilun viikon Tampereella auttamassa puolisoni sukulaista lonkkaleikkauksen jälkeen kotihommissa. Mutta kyllä se tästä taas. Gummeruksen Suureen runokilpailuun ehdin nipin napin osallistua, vaikka melkein unohdin sen ja kokoelma näyttää koko ajan vain paremmalta. Viilausta ja vähän lisää sisältöä, se ei ole vielä kokonainen. Ja sitten viilataan lisää. Ja sitten taas vähän. Romaania en ole työstänyt paljonkaan viime aikoina. Tai no, runojen keskellä en ollenkaan. Mutta kaikki oleellinen kuitenkin on pään sisässä, se tulee sieltä ulos ajallaan ja vielä ei sen aika ole.

Kaiken kaikkiaan sellainen rento, lunkisti otettu kirjallinen kesä.

Näytetekstiä, kirjoituskilpailua, messua...

Viime aikoina kynä on suhissut ahkerasti. Toissa viikolla kirjoitin kolme novellia: Viita-akatemiaa varten kolmisivuisen näytetekstin, isä-kirjoituskilpailuun viisisivuisen tarinan isästäni ja näiden jälkeen kirjoitin ihan muutenn vain kolme-neljäsivuisen novellin. Lisäksi olen harrastanut jääkaappirunoilua eli istunut jääkaapin edessä ikuisuudet ja muodostanut magneeteista runoja. Härskejä, mutta hauskoja. Pari herkkääkin olen onnistunut niistä sanoista väsäämään.

En malta odottaa, että Viita-akatemiasta kuuluu jotain, samoin on kirjoituskilpailun kanssa. Kilpailutuloksia saan kyllä odottaa vielä ensi vuoden alkuun, mutta akatemiaan päässeiden nimet pitäisi tulla syksyn aikana julki. Odotan innolla, että pääsen taas kunnolla työstämään tekstejä eikä aina vain silloin, kun on inspiraatio päällä.

Olen myös alkanut pitää suuripiirteistä lukujärjestystä. Uskon tämän helpottavan vähän lukemistani, viime aikoina kun on ollut vähän keskittymisvaikeuksia ja muuta. Kun valitsen itselleni jo etukäteen luettavia kirjoja, säästän aikaa seuraavan kirjan valitsemisessa (, joka saattaa kestää päiviä) ja kun tiedän, mihin kirjaan uppoudun seuraavaksi, ehdin jo etukäteen valmistautua siihen. Lisäksi, luen keskeneräisen kirjan nopeammin (eli käytän enemmän aikaa lukemiseen, kuin näinä lähiaikoina olen käyttänyt) loppuun, kun odotan innolla seuraavaa kirjaa.

Lokakuussa tahtoisin mennä Helsingin kirjamessuille, koska en viime vuonna sinne päässyt. Pitänee alkaa säästää rahaa sinne jo nyt.

Helsingin sanomissa oli lista tänä syksynä julkaistavista kirjoista ja ehdin jo laittaa haluamani ostoslistalleni. Paljon oli tuttuja nimiä ja kiinnostavalta kuulostavia kirjoja. Sormet ihan jo syyhyää tuota listaa selatessa.

Parin viikon sisällä saisi tulla porukoilta kirjahylly, sillä meillä ei ole nyt kirjahyllyä lainkaan. Kaikki kirjat ovat joten kuten aakkosittain neljässä pahvilaatikossa. Tulee ihan hiki pintaan, kun yhtä kirjaa etsii ja se onkin väärässä laatikossa; siinä, jonka katsoo viimeisenä. Toivottavasti siis saataisiin kohta se hylly (pääsen aakkostamaan!).