Tämä kesä meni kirjallisesti ihan mukavasti. Toukokuun lopussa tosiaan lukumaraton, joka sijoittui muuton loppumetreille mukavasti: sai ihan luvan kanssa vain olla kirjojen keskellä kokonaisen vuorokauden hyvällä omallatunnolla, vaikka uusi koti vielä keskeneräinen. Hitaana lukijana sain silloin luettua neljä kirjaa ja risat ja väsyinkin loppumetreillä, mutta kokemus oli hieno ja aion toteuttaa maratonin vielä uudestaan.
En ole pahemmin jaksanut postailla lukemisiani tänne ja Goodreadsiinkin olen vain antanut tähtiä, en sinnekään ole saanut aikaan yhtään arviota. Kesän aikana tosiaan luin Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumon, jonka aloitin lukumaratonin viimeisenä kirjana, loppuun. Luin myös uudestaan Kira Poutasen Ihanan meren, jonka luin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja se iski edelleen, vaikkakin hieman - mutta vain hieman - laimeampana kuin silloin murrosiässä.
Elokuussa sitten luin neljä kirjaa: Ian McEwanin Sementtipuutarhan, Helmi Kekkosen novellikokoelman Kotiin, Hugleikur Dagssonin Huumorin mustan kirjan sekä Anja Snellmanin Rakkauden maanosat. Sementtipuutarha oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta! Niin elävät mielikuvat, oikein elokuvana tarina vilisi silmissä. Kirjan luettuani jäin moneksi hetkeksi istumaan kirja kädessäni, pää aivan tyhjänä (ja silmien takana elokuva pyöri vieläkin). Kekkosen Kotiin oli myös uskomattoman hieno kokoelma, kaikki novellit kietoutuivat hienosti toisiinsa jollain tapaa ja siitä minä pidän. Huumorin musta kirja oli nopea, mutta silti niin hauska. Dagssonin strippejä ei voi oikein lukea yksin, pitää aina olla joku vieressä, kenelle näyttää joku kuva. Tai no. Jokatoinen strippi. Rakkauden maanosat taas oli omaan makuuni laimea ja ehkä vähän siirappinen. Jotenkin liian tavallinen. Idea oli kiva, mutta toteutus ontui. Ihan kiva tarina kuitenkin ja kielikuvista pidin myös, niitä vain oli liikaa.
Näiden kirjojen välissä luin aina silloin tällöin Johanna Sinisalon Kädettömiä kuninkaita, jota en ole vieläkään saanut loppuun. Pidän mahdottomasti Sinisalon tekstistä, mutta jotenkin on vaikea, ainakin tässä vaiheessa, keskittyä niin pitkiin novelleihin. Ja vaikka olen tätä kirjaa lukenut jo ties kuinka kauan, en ole kertaakaan joutunut kertaamaan mihinköhän sitä taas viime kerralla jäätiin, sillä Sinisalon teksti jää päähän ja vaikka jättää kesken novellin kesken esim. pariksi viikoksi, muistaa kyllä mitä on juuri tapahtunut.
---
Kirjoittamisen suhteen menee hyvin. Nyt olen ollut pari viikkoa vähän jäässä, kun olimme reilun viikon Tampereella auttamassa puolisoni sukulaista lonkkaleikkauksen jälkeen kotihommissa. Mutta kyllä se tästä taas. Gummeruksen Suureen runokilpailuun ehdin nipin napin osallistua, vaikka melkein unohdin sen ja kokoelma näyttää koko ajan vain paremmalta. Viilausta ja vähän lisää sisältöä, se ei ole vielä kokonainen. Ja sitten viilataan lisää. Ja sitten taas vähän. Romaania en ole työstänyt paljonkaan viime aikoina. Tai no, runojen keskellä en ollenkaan. Mutta kaikki oleellinen kuitenkin on pään sisässä, se tulee sieltä ulos ajallaan ja vielä ei sen aika ole.
Kaiken kaikkiaan sellainen rento, lunkisti otettu kirjallinen kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti