Kirja-aarteitani, osa 3

Kirja-aarteideni kolmannessa osassa (yllättäen!) rakastamaani Tove Janssonia. Ihailen suuresti Janssonin tapaa kirjoittaa, Janssonin kirjat sopivat luettavaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä niihin kyllästy koskaan (minä ainakaan)!

Tämä Nukkekaapin toinen painos päätyi minulle Huuto.netistä kahdella eurolla. Se on ihanan tuntuinen käteen, pehmeä ja vähän karheakin. Sen sivut ovat hieman kellastuneet ja tuoksuvat aivan ihanalta, vanhalta. Kannesta pidän erityisesti. Tämä kyseinen kappale on takakannen leiman mukaan poistettu Turun kirjastosta, mutta sitä ei ole päällystetty ja on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Kannessa on tumma hintalapun jättämä läiskä (ei näy kuvassa).

(Kuvassa ei valitettavasti näy kellastuneisuus, sillä kamerani haalistaa värejä niin paljon.)

Kirja-aarteitani, osa 2

Syntymäpäivälahjaksi saamieni Muumi-kirjojen lisäksi tunnearvoa on paljon tällä seuraavalla kirjalla:

Jani Salmisen esikoisrunokokoelma, Urbaani bohemia. Kuten olen jo aiemmissa postauksissani maininnut, on Jani Salminen hyvä ystäväni. Hänen esikoisensa kävi viimein toteen pitkän haaveilun ja jatkuvan kirjoittamisen jälkeen vuonna 2010. Esikoinen on Mediapinta OY:n palvelukustanne ja lähes loppuunmyyty. Tällä hetkellä Jani työstää toista kokoelmaansa.

Sain teoksen tosiaan uunituoreena ja omistuskirjoituksella, tietenkin. Tässä vielä yksi suosikkirunoistani kokoelmassa:

Kirja-aarteitani, osa 1 (ja vielä pari kirjankansirunoa)

Mietin tuossa noita tärkeimpiä kirjojani. Kävin kirjahyllyäni läpi, otin kirjan hyllystä sitten toisen ja taas toisen. Niitä löytyi aika monta. Aion kertoa niistä kaikista, mutta ei makeaa mahan täydeltä :) Tässä siis ensimmäiset:

Tove Janssonin Muumi-kirjat. Vietin 18-vuotissyntymäpäiväni Kellokosken sairaalassa ja olin todella huonossa kunnossa. Reilun puolen vuoden osastojaksoani piristi hirmuisesti, kun vanhempani eräänä kesäpäivänä toivat minulle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana paperikassin, joka sisälsi kaikki Muumi-kirjat sekä Muumien sarjakuvaklassikot 1 (, jonka unohdin ottaa kuvaan mukaan). Niillä sain osastolla mukavasti kulutettua aikaa ja vähän paettua pahaa oloa.

Nämä kirjat, joita tänne tämän haasteen merkeissä muuten kirjaan, eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. En mitenkään voi näistä päättää mikä on tärkein. Ja tähän lopuksi vielä pari kirjankansirunoa:


Viesti murtuneista luista

kadonneet kyyneleet
kun olen luonasi
sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä

enkelit kanssasi
siipien kantamat
olen koskettanut taivasta
missä kuljimme kerran

anna mulle
kuun kirkkaus
kivun kauneus
ihana meri
sydänfilmi
appelsiinin tuoksu

pidä minusta kiinni
hymyilevä mies
ilman sinun rakkauttasi
saatana saapuu Moskovaan

muista runoilla
kauniita asioita
että hän muistaisi saman


Café Kurskin naiset

pilven reunalla
yhdessä paljain jaloin
Thérése ja Isabelle:
lemmikkikaupan tytöt

kirje naisen käsialalla:
tämä yö on taikayö
ihana meri, suolaista hiekkaa
sateeseen unohdettu saari
kaikki metrit ja puut

mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja

Haaste: Kirja-aarteeni

Lukukeskuksella oli tässä taannoin kirjoituskilpailu aiheesta Kirja joka muutti elämäni. Ajattelin tässä heittää ilmoille vähän samankaltaisen haasteen. Haasteen ideana on kertoa kirjasta (tai useammasta), joka on sinulle tärkeä esineenä. Tässä ei nyt siis haeta kirjaa, joka välttämättä olisi sisällöltään sinulle tärkeä, vaan mikä on kaunein, parhaan tuoksuinen, ihanimman tuntuinen, vanhan klassikon ensipainos, tärkeältä ihmiseltä lahjaksi saatu, sisältää suosikkikirjailijasi omistuskirjoituksen tai vaikka kirja, joka jollain tapaa muistuttaa sinua jostain tärkeästä. Perusteita voisi luetella loputtomiin. Tällä haasteella ei ole aikarajaa ja saat itse päättää kerrotko vain yhdestä kirjasta vai kymmenestä ja millä aikavälillä: listaatko heti kaikki vai yhden viikossa.

kuva

Kirjankansirunoja

Muutamassa lukemassani blogissa on harrastettu kirjankansirunoutta, joten ajattelin itsekkin kokeilla! Idea on siis muodostaa runo kirjojen nimistä, nimien ollessa perusmuodossaan eikä (ymmärtääkseni) yhtään lisättyä sanaa.

Kuvan runo kuuluu näin:

Talviuni Berliinissä

naisen talloma
hymyilevä mies
naisen orgasmi

anna mulle
Sodoman 120 päivää
Raamattu
viinakortti
kadonneet kyyneleet
tammikuun kahdet kasvot

olen koskettanut taivasta
parantunut hoidosta huolimatta

sano että haluat
pieniä maanjäristyksiä
alastonkuvia
akvaariorakkautta
Kennedyn aivot
ei kiitos


Sementtipuutarha

isä sanoi
ei banaaninkuoria paperikoriin,
tolppa-apina!

kaikki mitä rakastin:
-Stalinin lehmät
-kengitetyn eläimen jäljet
-nainen jonka minulle annoit

enkelit kanssasi
siivekkäät ja hännäkkäät
nyt on vitsit vähissä!

miten peiliin kirjoitetaan?
kuin surmaisi satakielen


Haarautuvan rakkauden talo

supernaiivi, rauhaton mies
viriili vesipeto
nälkätaiteilija
kirjailija joka ei koskaan
julkaissut mitään

nainen autossa
hepokatti
pianonsoittaja
näkymätön lapsi
jäätynyt enkeli

murtuneista luista
Harry Harlow'n rakkauselämät
kivun kauneus
siipien kantamat

jätän tämän pimeän kalustamatta
että hän muistaisi saman


Teurastamo 5

pane mua
jäähyvästien jälkeen
lutka

ennen routaa
pimpit
ulos kaapista
liian lyhyt hame
rakkautta al dente

jumala saalistaa öisin
vettä elefanteille
joutavuuksien jumala

halu
viesti
puute
pilluparvi
mania
sydänfilmi
lasisilmä

Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet
24,99€


(Nimeä vaille jäänyt kirjankansiruno)

pidä minusta kiinni
kuvanveistäjän tytär
kirjava satama
ihana meri

minä rakastan sinua
minä sanon sen kaikille

Lukumaraton

Aloitin lukumaratonin tänään kello 11.35. Tähän postaukseen päivitän tämän vuorokauden aikana etenemistäni.

***

13.21
Ensimmäiseksi kirjaksi valitsin Jussi Valtosen romaanin Siipien kantamat. Hitaana lukijana olen kolmessa tunnissa päässyt sivulle 64. Tähän hitauteen voi tietysti vaikuttaa myös se, etten ole pitkään aikaan saanut luettua oikein mitään, alkukankeutta. Toivon, että tahti lähtisi päivän mittaa vähän paranemaan. Kirja on ehdottomasti temmannut mukaansa, mutta olen ollut fyysisesti vähän levoton. Nyt voisin keitellä vähän kahvia ja jatkaa sitten lukemista.


***

22.35
Sain Siipien kantamat luettua. Aikaa tämän kirjan lukemiseen meni 11 tuntia. Kirja oli todella mukaansatempaava ja hyvä, mutta ei mikään maailman helppo- tai nopealukuisin. Pidin kirjasta kovasti, kirjaan oli jotenkin helppo samaistua, hahmot olivat elävät eikä yhtään sanaa ollut kirjoitettu turhaan, kaikki liittyi oleennaisesti kaikkeen. Kirja piti otteessaan viimeiseen lauseeseen asti ja siinä vaiheessa olisi toivonut sen vielä jatkuvan, ei niinkään juonen kannalta vaan lukuelämyksen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Seuraavaksi kirjakseni valitsin Kristiina Lähteen runokokoelman Bunsenliekki, joka on noin 50-sivuinen.


***

23.30
49-sivuiseen Bunsenliekkiin meni hieman vajaa tunti. Oli hieman hankala heittäytyä suoraan romaanin jälkeen runouden maailmaan. Ja vieläpä sellaisen, josta en edes ymmärtänyt kaikkia sanoja, joissain kohdin teksti alkoi vain lipua silmieni ohi enkä edes tajunnut mitä juuri luin. Runoissa oli kiva rytmi, mutta ei muuten oikein iskenyt tämä.

Seuraavaksi sivistän itseäni Pikku prinssillä, jota en vielä tähän päivään mennessä ole lukenut.


***

09.10
Huomenta! Illalla luin tosiaan Pikku prinssiä, jonka sain luettua loppuun aamulla kuuden tunnin yöunien jälkeen. Yllättäen näin unta kirjoista. Lukemiseen meni yhteensä vajaa kaksi tuntia. Pikku prinssi oli herttainen kertomus, pidin lapsenomaisesta kerronnasta. Nyt menossa Kirsi Poutasen esikoisrunokokoelma Café Kurskin naiset. Toivon saavani sen jälkeen luettua vielä ainakin yhden kirjan.

En ole väsynyt lukemiseen, vaikka takana on kahden kuukauden jakso, jolloin en lukenut yhtään kirjaa. Tai oikeastaan, en saanut edes avattua yhtään kirjaa. Olen pitänyt pienen tauon noin puolen tunnin välein tupakkariippuvuuden takia sekä aina, kun saan kirjan loppuun. Eilen jouduin myös käymään postissa Siipien kantamien aikana, jossa meni puoli tuntia. Tein saman kirjan aikana myös ruoan ja söin, tähän meni kaikkiaan noin tunti.

Haluaisin vielä vähän oikaista "Hiljaisuuden jälkeen" -postaustani, jossa mahdollisesti annoin ymmärtää, etten ole Sofi Oksasen Liian lyhyen hameen jälkeen (puoleen vuoteen) lukenut mitään. Olen lukenut, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa arvioita tänne. Niistä joku toinen kerta, nyt palaan runojen ääreen.


***

09.55
Sain juuri Café Kurskin naiset luettua. En ole aivan varma ajasta, jonka sen lukemiseen käytin, mutta arvelisin, että noin tunnin. Pidin runoista, kokonaisuudesta, sanoista ja niiden käytöstä. Tunnelmasta ja voimasanoista myös. Välillä rivitys ärsytti, mutta ei se kuitenkaan paljon haitannut. Seuraavana Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumo -novellikokoelma.


***

11.10
Puoli tuntia maratonia jäljellä, mutta enää en jaksa lukea. Sain novellikokoelmasta kolme novellia luettua ja pääsin sivulle 24. Aamiaisen söin siinä välissä ja vähän laiskottelin, noihin sivuihin käytin kai puolisen tuntia. Mäen tekstistä paljon ja aion lähipäivinä lukea kokoelman loppuun.

Vuorokauden aikana sain siis luettua neljä kirjaa ja viidettä aloitin. Tavoitteeni oli viisi kirjaa, mutta olen ihan tyytyväinen tulokseen. Hitaana lukijana ja hieman levottomana sain luettua yhteensä 436 sivua tekstiä. Kun aloitin maratonin, ajattelin aloittaa lyhyemmällä kirjalla, jotta pääsisin vauhtiin. Valitsin kuitenkin pisimmän valituista kirjoistani, joka tuntuu nyt oikealta ratkaisulta, sillä intoa on alussa aina kaikkein eniten. Levottomuus tuntui tunti tunnilta hieman enemmän.

Toivon, että tästä alkaa vähän aktiivisempi kausi lukemisen suhteen. Olen jo ehtinyt kaivata sitä tunnetta, kun saa vain uppoutua johonkin aivan toiseen maailmaan, toiseen aikaan ja paikkaan. Kaiken kaikkiaan tästä jäi hyvä maku suuhun.

Lukumaraton ja TBR-haaste

Kirjavasta Kammarista luin lukumaratonista ja innostuin asiasta niin, että aion itsekin toteutaa vuorokauden mittaisen maratonin ensi tiistaina 29.5.2012. Samaisessa blogissa törmäsin myös TBR-haasteeseen (TBR = to be read), jossa listataan sata kirjaa, jotka haastaa itsensä lukemaan tietyn ajan sisällä.

Molempiin haasteisiin tartuin ihan siitä syystä, että olen viime aikoina ollut niin kovin saamaton lukemisen suhteen. Jospa nämä haasteet vaikka herättäisivät lukuintoni taas kukkaan. Tein pienen rajoituksen kumpaankin haasteeseen itselleni: luettavat kirjat on löydyttävä omasta kirjahyllystäni. Tämähän on kyllä kohdallani ihan itsestäänselvää, sillä en käy kirjastoissa. Lukumaratoniin asetin myös saman rajoituksen, kuin Kirjavassa Kammarissa: kirjojen on oltava enintään 200-sivuisia. Tämä siksi, että minun on helpompi nykyään tarttua ohuempaan kirjaan kuin tiiliskiveen. Lisäksi saan maratonista varmasti enemmän tyydytystä, jos saan esimerkiksi neljä kirjaa luettua (hidas lukija kun olen) kuin, että saisin tiiliskivestä puolet luettua. Tein valmiiksi listan maratonin kirjoista, sillä minulla on tapana uutta kirjaa etsiessäni miettiä jopa puoli tuntia mihin kirjaan tartun seuraavaksi. Valitsemani kirjat ovat toisistaan täysin erilaisia: on runoutta, romaania, novellia, sarjakuvaa,  lastenkirjaa, faktaa, yksi aloitettu, mutta kesken jäänyt, kaksi kauan sitten luettua jne.

Lukumaraton-listalleni pääsivät seuraavat kirjani:

• Jansson, Tove: Muumipeikko 13 (sarjakuva)
• Haahtela, Joel: lumipäiväkirja
• McEwan, Ian: Sementtipuutarha
• Mäki, Anna Maria: Suljetun paikan lumo (novellikokoelma)
• Oksanen, Atte: Äärimmäistä kulttuuria (tietokirja)
• Poutanen, Kirsi: Café Kurskin naiset (runokokoelma)
• de Saint-Exupéry, Antoine: Pikku prinssi (jäänyt kesken 2011)
• Suuren runokilpailun antologia 2007 (runoja)
• Valtonen, Jussi: Siipien kantama
• Lähde, Kristiina: Bunsenliekki (runokokoelma)
• Leduc, Violette: Thérése ja Isabelle
• Muumi ja Nipsu löytöretkellä (lastenkirja)
• Lindgren, Astrid: Lotta on iloinen (lastenkirja)
• Poutanen, Kira: Ihana meri (luettu 2004)
• Jacobi, Peter: Elämäni kirjana
• Jansson, Tove: Muumit ja suuri tuhotulva (luettu 2008)

Näistä 16 kirjasta toivon ehtiväni vuorokaudessa lukemaan 5. Odotan innolla tiistaita. TBR-listan löytää välilehdestä.

Yön ratoksi

 Rakkauslaulu


öisin juoksen liskoja pakoon
selvin päin ja aamulla
lakana löytyy taas lattialta
vaikka sen viimeksi illalla
petasin alleni

paikka jota kutsun kodiksi
mätänee käsiini ja silti
hän sanoo ettei voisi
enää hengittää ilman minua

pölypallot kirmaavat
kuin villihevoset
viemäri ei vedä
eilinen ruoka jo kelvotonta

maksan laskut eräpäivänä
tai vähän myöhässä
banaanikärpäset tekevät
pyhiinvaellusta hengitysteihin

home alkaa tuoksua kotoisalta
tiskivuori seikkailulta ja
etsimänsä löytää vain vahingossa
jälkikäteen mutta sinun kanssasi
viihdyn täällä


Yöni ratoksi toteutan runohaastetta ja lisään tänne kirjoittamani runon. En osaa tästä runosta oikein mitään sanoa, muuta kuin: olkaatte hyvät!

Runohaaste

Koko lailla kirjallisesti -blogissa oli hetki sitten runohaaste, johon minäkin aion ilomielin osallistua. Runohaasteen idea on etsiä edes yksi kiinnostava runo ja julkaista se blogissaan. Runoa saa esitellä ja analysoida tarkemmin, mutta pääpontti on, että tutustuu runouteen sen verran, että löytää edes yhden sen verran kauniin ja kiinnostavan runon, että haluaa jakaa sen muiden kanssa. Runohaasteeseen voi osallistua kerran tai vaikka säännöllisesti kerran viikossa tai kuussa. 

  

Itse aion osallistua tähän haasteeseen viikottain, aion lukea enemmän runoutta ja kokeilla taas runojen kirjoittamista. Haluaisin myös useammin osallistua runotapahtumiin. Tällä hetkellä  kirjahyllyssäni on nelisenkymmentä runoteosta, joista aion lukea ainakin yhden viikossa.

Sannin ja Jennyn runo

Elokuvissa, kirjallisuudessa
rakastavaiset tapaavat syksyn värittämissä
puistoissa

Tosielämässä se voi tapahtua mielisairaalan tupakkahuoneessa
jossa toinen valvoo öitä
polttaen ketjussa
odottaen
koska sydän on löytänyt kohteen johon tarttua

Rakastuneen hymy
krooninen virnistys
ihminen joka ei kuule
kuin ajatuksensa
mieleen mahtuu tasan yksi ihminen
on valmis kirjoittamaan nimensä vekseliin
jos älyää pyytää
mustiin pukeutuneet ovat pinkeissä vaatteissa silmissään

Päivät käyvät arjeksi
rakkaus ei vähene
mutta tulee osaksi elämää
ei ole väärin nauraa eri aikaa
kuin toinen
eikä ole väärin toisen kysyä miksi naurat
minä haluan itkeä
lopulta kaikki sekoittuu
itkun, nauran
säveliksi

On päiviä jolloin toinen jaksaa kääntää vain kylkeään
ei halua nähdä ketään
ei edes sinua
vaikka rakastaa enemmän kuin
vielä eilen
silloin voi kömpiä viereen
tuntea se lämpö joka ihmisestä huokuu

Vääjämättä on aikoja jolloin
epätoivo peittää kaiken alleen
silloin pitää uskaltaa heittäytyä
elämän kantamaksi
muistaa

Teitäkin rakastetaan
Teihin rakastutaan


Tämän runon on kirjoittanut Jani Salminen tilaustyönä minun ja Jennyn häihin vuosi sitten. Tämä runo on yksi henkilökohtaisista suosikeistani jo sen itsensä vuoksi, mutta tietysti myös tunnesiteen vuoksi.