Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?

Ajattelin tehdä postauksen kirjoista, jotka luin blogin hiljaiselon aikana alkuvuodesta 2012. Kyllä, luin silloinkin, tosin melko vähän, en vain saanut aikaiseksi raportoida tänne.

7.3. luin Mervi Marttilan kokoaman kirjan Parantunut hoidosta huolimatta, joka koostuu lääkäreiden pieleen menneistä saneluista. Tämän lyhyen kirjan luin puolentoista tunnin junamatkan aikana. Kirjasta jäi hyvä mieli, naurahdin muutaman kerran ääneen (, jonka jälkeen vilkuilin ympärilleni kuuliko kukaan). Hulvattomia lipsahduksia, mutten kuitenkaan usko lukevani toista kertaa.

8.3. luin toiseen kertaan tänä vuonna Heini Lehväslaihon runokokoelman Varpusen luita, jonka olen lukenut tämän jälkeen vielä kolmannen kerran. Varpusen luita on aivan ihastuttava teos, rakastuin siihen! Ihanan lyyrisiä, hentoäänisiä runoja. Inspiroi kirjoittamaan runoja pitkästä aikaa.

9.3. jatkoin Saila Susiluodon runokokoelmalla Siivekkäät ja hännäkkäät, johon rakastuin myös. Tämä oli ensimmäinen Susiluoto, jonka hankin ja luin ja aion ehdottomasti hankkia ja lukea lisää! Inspiroiva oli tämäkin. Tämä oli hyvin eheä kokonaisuus, jonka halusi ahmaista yhdeltä istumalta, kuten teinkin. Jokainen sana liittyi johonkin, mikään ei ollut turhaa sivujentäytettä.

Samana päivänä luin myös entisen sanataideopettajani Kristiina Wallinin neljännen runokokoelman Kaikki metrit ja puut, joka myöskin oli hyvin ispiroiva ja kaunis, muttei kuitenkaan kahden ensimmäisen kokoelman veroinen minun makuuni.

29.3. sain luettua Peter Franzénin Tumman veden päällä -esikoisen, joka oli hieno lukukokemus kaiken kaikkiaan. Pidin viattomasta ja yksinkertaisesta kerronnasta sekä pienen pojan näkökulmasta. Tarina oli erittäin koskettava.

Lisäksi luin Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman, mutten muista koska sen sain loppuun, sillä en ollut muistanut kirjata sitä fyysiseen lukupäiväkirjaani. Teos oli kuitenkin loistava. Niin pieneen määrään sivuja oli saatu mahtumaan hurjasti asiaa. Hienoa kerrontaa ja hieno tarina.