Runokimara

Lapsuuden kesät

Kirsikkapuu

eräänä kesänä

siirsimme kirsikkapuun

kuopassa makasi mato

joka oli kai kaksi metriä

tai sitten olin itse

vain niin kertakaikkisen pikkuruinen

eikä se kirsikkapuu

kuki enää yhtä kauniisti

lapsuuden kesät maistuivat

kuumalta hiekalta ja asfaltti-ihottumalta polvissa

makeilta herneiltä ja toukilta niiden sisässä

sadepäiviltä ja sateenkaarilta joiden päitä

ei koskaan ehditty löytää

paljaat jalkapohjat aina

niin mustat ja silkkiset

kotivideolla isä istuu pihakeinussa

pukee pikkusiskoa sylissään

sanoo siskolla on liian iso pää

kun ei mahdu paita pään yli

sisko nauraa ja isästä näkee

hän on onnellinen

Hauki joka pääsi karkuun

kesälomalla matkustimme aina

Pohjois-Karjalaan mummolaan

lammen vesi oli lämmintä

eikä vedenalainen pelottanut

Outokummussa maistettiin suolakiveä

kiivettiin Kolille ja Liperissä nukuttiin aitassa

mummo poltti tupakkaa keinussa

ja tuoksui turvalliselta

soudin lammen ympäri monesti

ihan itse

narrasin ämpärin täyteen ahvenia

jotka mummo paistoi voissa pannulla

kerran sain hauen

joka oli kai kymmenen kiloa

mutta se karkasi rannasta

eikä kukaan uskonut

setä soitti kitaraa ja lauloi

itikat pistivät ja iho kutisi koko kesän

silti olin onnellinen

nyt on kitara myyty

mummon tuvasta tullut opiskelija-asunto

ja vedenalainen aiheuttaa hyperventilaation

eikä kukaan enää muista

tarinaa hauesta joka pääsi karkuun

Mies jolla oli lasisilmä

kesäisin teimme metsämansikoista helminauhoja

poimimme ne tienpientareelta

matkustimme isoukin luo

vaniljajäätelöä ja lakkahilloa

suuret vaahterat pihassa

kai yhtä vanhoja kuin isoukki

joka ei koskaan tarvinnut rollaattoria

käveli itse kolmanteen kerrokseen

hän oli mies joka sai kainot lapset laulamaan

mies joka astui maamiinaan

mies joka eli lähes sata vuotta

mies jolla oli seitsemän poikaa

ja lastenlastenlapset

enää eivät metsämansikat kasva

ja tienpientareesta tehty moottoritie

Lukumaraton

Aloitin lukumaratonin tänään kello 11.35. Tähän postaukseen päivitän tämän vuorokauden aikana etenemistäni.

***

13.21
Ensimmäiseksi kirjaksi valitsin Jussi Valtosen romaanin Siipien kantamat. Hitaana lukijana olen kolmessa tunnissa päässyt sivulle 64. Tähän hitauteen voi tietysti vaikuttaa myös se, etten ole pitkään aikaan saanut luettua oikein mitään, alkukankeutta. Toivon, että tahti lähtisi päivän mittaa vähän paranemaan. Kirja on ehdottomasti temmannut mukaansa, mutta olen ollut fyysisesti vähän levoton. Nyt voisin keitellä vähän kahvia ja jatkaa sitten lukemista.


***

22.35
Sain Siipien kantamat luettua. Aikaa tämän kirjan lukemiseen meni 11 tuntia. Kirja oli todella mukaansatempaava ja hyvä, mutta ei mikään maailman helppo- tai nopealukuisin. Pidin kirjasta kovasti, kirjaan oli jotenkin helppo samaistua, hahmot olivat elävät eikä yhtään sanaa ollut kirjoitettu turhaan, kaikki liittyi oleennaisesti kaikkeen. Kirja piti otteessaan viimeiseen lauseeseen asti ja siinä vaiheessa olisi toivonut sen vielä jatkuvan, ei niinkään juonen kannalta vaan lukuelämyksen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Seuraavaksi kirjakseni valitsin Kristiina Lähteen runokokoelman Bunsenliekki, joka on noin 50-sivuinen.


***

23.30
49-sivuiseen Bunsenliekkiin meni hieman vajaa tunti. Oli hieman hankala heittäytyä suoraan romaanin jälkeen runouden maailmaan. Ja vieläpä sellaisen, josta en edes ymmärtänyt kaikkia sanoja, joissain kohdin teksti alkoi vain lipua silmieni ohi enkä edes tajunnut mitä juuri luin. Runoissa oli kiva rytmi, mutta ei muuten oikein iskenyt tämä.

Seuraavaksi sivistän itseäni Pikku prinssillä, jota en vielä tähän päivään mennessä ole lukenut.


***

09.10
Huomenta! Illalla luin tosiaan Pikku prinssiä, jonka sain luettua loppuun aamulla kuuden tunnin yöunien jälkeen. Yllättäen näin unta kirjoista. Lukemiseen meni yhteensä vajaa kaksi tuntia. Pikku prinssi oli herttainen kertomus, pidin lapsenomaisesta kerronnasta. Nyt menossa Kirsi Poutasen esikoisrunokokoelma Café Kurskin naiset. Toivon saavani sen jälkeen luettua vielä ainakin yhden kirjan.

En ole väsynyt lukemiseen, vaikka takana on kahden kuukauden jakso, jolloin en lukenut yhtään kirjaa. Tai oikeastaan, en saanut edes avattua yhtään kirjaa. Olen pitänyt pienen tauon noin puolen tunnin välein tupakkariippuvuuden takia sekä aina, kun saan kirjan loppuun. Eilen jouduin myös käymään postissa Siipien kantamien aikana, jossa meni puoli tuntia. Tein saman kirjan aikana myös ruoan ja söin, tähän meni kaikkiaan noin tunti.

Haluaisin vielä vähän oikaista "Hiljaisuuden jälkeen" -postaustani, jossa mahdollisesti annoin ymmärtää, etten ole Sofi Oksasen Liian lyhyen hameen jälkeen (puoleen vuoteen) lukenut mitään. Olen lukenut, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa arvioita tänne. Niistä joku toinen kerta, nyt palaan runojen ääreen.


***

09.55
Sain juuri Café Kurskin naiset luettua. En ole aivan varma ajasta, jonka sen lukemiseen käytin, mutta arvelisin, että noin tunnin. Pidin runoista, kokonaisuudesta, sanoista ja niiden käytöstä. Tunnelmasta ja voimasanoista myös. Välillä rivitys ärsytti, mutta ei se kuitenkaan paljon haitannut. Seuraavana Anna Maria Mäen Suljetun paikan lumo -novellikokoelma.


***

11.10
Puoli tuntia maratonia jäljellä, mutta enää en jaksa lukea. Sain novellikokoelmasta kolme novellia luettua ja pääsin sivulle 24. Aamiaisen söin siinä välissä ja vähän laiskottelin, noihin sivuihin käytin kai puolisen tuntia. Mäen tekstistä paljon ja aion lähipäivinä lukea kokoelman loppuun.

Vuorokauden aikana sain siis luettua neljä kirjaa ja viidettä aloitin. Tavoitteeni oli viisi kirjaa, mutta olen ihan tyytyväinen tulokseen. Hitaana lukijana ja hieman levottomana sain luettua yhteensä 436 sivua tekstiä. Kun aloitin maratonin, ajattelin aloittaa lyhyemmällä kirjalla, jotta pääsisin vauhtiin. Valitsin kuitenkin pisimmän valituista kirjoistani, joka tuntuu nyt oikealta ratkaisulta, sillä intoa on alussa aina kaikkein eniten. Levottomuus tuntui tunti tunnilta hieman enemmän.

Toivon, että tästä alkaa vähän aktiivisempi kausi lukemisen suhteen. Olen jo ehtinyt kaivata sitä tunnetta, kun saa vain uppoutua johonkin aivan toiseen maailmaan, toiseen aikaan ja paikkaan. Kaiken kaikkiaan tästä jäi hyvä maku suuhun.

Lukumaraton ja TBR-haaste

Kirjavasta Kammarista luin lukumaratonista ja innostuin asiasta niin, että aion itsekin toteutaa vuorokauden mittaisen maratonin ensi tiistaina 29.5.2012. Samaisessa blogissa törmäsin myös TBR-haasteeseen (TBR = to be read), jossa listataan sata kirjaa, jotka haastaa itsensä lukemaan tietyn ajan sisällä.

Molempiin haasteisiin tartuin ihan siitä syystä, että olen viime aikoina ollut niin kovin saamaton lukemisen suhteen. Jospa nämä haasteet vaikka herättäisivät lukuintoni taas kukkaan. Tein pienen rajoituksen kumpaankin haasteeseen itselleni: luettavat kirjat on löydyttävä omasta kirjahyllystäni. Tämähän on kyllä kohdallani ihan itsestäänselvää, sillä en käy kirjastoissa. Lukumaratoniin asetin myös saman rajoituksen, kuin Kirjavassa Kammarissa: kirjojen on oltava enintään 200-sivuisia. Tämä siksi, että minun on helpompi nykyään tarttua ohuempaan kirjaan kuin tiiliskiveen. Lisäksi saan maratonista varmasti enemmän tyydytystä, jos saan esimerkiksi neljä kirjaa luettua (hidas lukija kun olen) kuin, että saisin tiiliskivestä puolet luettua. Tein valmiiksi listan maratonin kirjoista, sillä minulla on tapana uutta kirjaa etsiessäni miettiä jopa puoli tuntia mihin kirjaan tartun seuraavaksi. Valitsemani kirjat ovat toisistaan täysin erilaisia: on runoutta, romaania, novellia, sarjakuvaa,  lastenkirjaa, faktaa, yksi aloitettu, mutta kesken jäänyt, kaksi kauan sitten luettua jne.

Lukumaraton-listalleni pääsivät seuraavat kirjani:

• Jansson, Tove: Muumipeikko 13 (sarjakuva)
• Haahtela, Joel: lumipäiväkirja
• McEwan, Ian: Sementtipuutarha
• Mäki, Anna Maria: Suljetun paikan lumo (novellikokoelma)
• Oksanen, Atte: Äärimmäistä kulttuuria (tietokirja)
• Poutanen, Kirsi: Café Kurskin naiset (runokokoelma)
• de Saint-Exupéry, Antoine: Pikku prinssi (jäänyt kesken 2011)
• Suuren runokilpailun antologia 2007 (runoja)
• Valtonen, Jussi: Siipien kantama
• Lähde, Kristiina: Bunsenliekki (runokokoelma)
• Leduc, Violette: Thérése ja Isabelle
• Muumi ja Nipsu löytöretkellä (lastenkirja)
• Lindgren, Astrid: Lotta on iloinen (lastenkirja)
• Poutanen, Kira: Ihana meri (luettu 2004)
• Jacobi, Peter: Elämäni kirjana
• Jansson, Tove: Muumit ja suuri tuhotulva (luettu 2008)

Näistä 16 kirjasta toivon ehtiväni vuorokaudessa lukemaan 5. Odotan innolla tiistaita. TBR-listan löytää välilehdestä.

Hiljaisuuden jälkeen

Elämässä on tapahtunut ja tämä on näkynyt myös blogissani. Eli siis en ole kirjoittanut tänne moneen kuukauteen. Sen huomaa myös seuraajalistalla, kaikki (kaksi) seuraajaani lopettivat blogini lukemisen tämän hiljaiselon aikana. Nyt kuitenkin elämä blogin ulkopuolisessa maailmassa on rauhoittunut sen verran, että voin jatkaa blogiani.

Tämän hiljaiselon jälkeen blogin luonne kuitenkin muuttuu aavistuksen. Olen ollut viimeisen puolen vuoden aikana hyvin saamaton lukemisen suhteen ja olen edelleenkin. Kirja-arvostelut siis jäävät taka-alalle, mutta tyhjää en toki aio toimittaa, olen hiljaiseloni aikana kirjoittanut paljon ja siitä aion tänne kirjoittaa. Ja toki julkaista joitain tekstejäni täällä.

Keittiön ja nyrkin välissä - laulellen!

Olen ollut pitkään telakalla lukemisen suhteen. Olen ollut jotenkin hirveän saamaton, monessakin asiassa. Olen ollut levoton ja samaan aikaan hirveän väsynyt. Nyt kuitenkin, kun sairastuin juuri vuodenvaihteeksi, sain tartuttua kirjaan ja sain sen jopa luettua loppuun (, joka on ollut vaikeaa viimeaikoina).




Kirjailija: Sofi Oksanen
Teos: Liian lyhyt hame - kertomuksia keittiöstä
Kustantaja: Bonnier
ISBN: 978-952-2-56060-5
Sivuja: 78
Genre: laululyriikka
Pisteet: 4/5

Sofi Oksasen uutuus, lauluntekijä Maija Kaunismaan kanssa tekemä projekti Liian lyhyt hame on ilmestynyt sekä kirjana, tupla-albumina ja musiikkiteatteriesityksinä Kansallisteatterissa. Ensi vuonna lisäksi tulossa kaksikon yhteinen valtakunnallinen kiertue projektin tiimoilta. Sain kirjan joululahjaksi ja luettuani sen tulin tulokseen, että haluan kuulla myös näiden laulujen sävellykset.

Sofi Oksanen valloitti minut teksteillään kuin kunnon isku suoraan kasvoihin ja on ollut yksi lempikirjailijoistani heti Baby Janen luettuani. Oksanen kirjoittaa asioista, joista moni ei kirjoita. Kipeistä ja vaietuista asioista.

Projektin ideana tosiaan oli "yrittää kuvailla suomalaisen naisen asemaa nykyajassa sekä sitä, mikä on sallittua naiselle ja mikä ei." Ja kuten Oksanen itsekin jälkikirjoituksessaan sanoo, keskeisiksi ja toistuviksi teemoiksi nousivat väkivalta, hyväksikäyttö, petos ja päihteet.

Lukiessani Liian lyhyttä hametta aloin miettiä, mihin on jäänyt miesten kokema lähisuhdeväkivalta, joka on vielä vaietumpaa kuin naisten ja lasten kokema. Teos kuitenkin päättyy pieneen faktaosioon, jossa valotetaan itse projektin ideaa, tarjotaan tilastollisia tietoja lähisuhdeväkivallasta, siihen liittyvistä tunteista, naisen asemasta ja pohditaan mikä tässä asiassa oikein mättää.

Yksi syy miksi tartuin juuri tähän teokseen on se, että olen itsekin viime aikoina keskittynyt kirjoittamisessani laululyriikkaan. Oikeastaan koko joulukuu on vierähtänyt lauluja kirjoittaessa, muuta kirjallista en ole saanut aikaiseksi. Toivoin löytäväni uusia aiheita lauluilleni ja ehkä löysinkin, pari päivää, kun kirjaa sulattelen ensin.

Sulattelua tämän kirjan jälkeen todellakin kaipaa. Niin paljon asiaa lyhyessä kirjassa. Näin juuri kirjan luettuani en voi vielä sanoa muuta kuin "suosittelen".

Saamattomuudesta

Olen viime aikoina ollut ihan lukossa lukemisen suhteen. Aloitin Emma Juslinin Fridan ja Fridan uudelleenlukemisen varmaan kuukausi sitten, aluksi meni hyvin, mutta nyt en ole pariin viikkoon pystynyt lukemaan mitään. En tiedä missä vika. Olen muutenkin ollut jotenkin todella saamaton viime aikoina. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Turhauttaa.

Kahden viikon päästä olisi taas kirjoitusryhmäkin, enkä ole uhrannut sille ajatustakaan. Kolmannen kerran sisällön tiedän jo läpikotaisin, mutta tälle toiselle kerralle en ole saanut kehiteltyä mitään. Tämäkin turhauttaa.

Yleisesti ottaen tuntuu, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi lukea tai kirjoittaa tai suunnitella ryhmää ja toisaalta tuntuu, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä ja olen vaan ja mietin mitä tekisin saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi.

Voisin ihan piruuttani nyt virallisesti asettaa itselleni tavoitteeksi tälle päivälle aikaansaamista. Lukemista tai kirjoittamista tai suunnittelua. Ja nyt peukut pystyyn, että tällaisen pienen paineen alla saisin itseni pakotettua johonkin!


Ps. Olen löytänyt kaksi uutta sivustoa. Toinen näistä sivuista on Lievo, joka on hieman aukean tapainen julkaisukanava, mutta myös sivusto, joka tarjoaa työkaluja kirjoittamiseen, muistiinpanoja, tajunnanvirtaa ja muuta. Toinen löytämistäni sivuista on Vuosikerta, joka on elämäkertakirjoittajille suunnattu sivusto, joka niinikään tarjoaa työkaluja kirjoittamisen tueksi.

Tunnelmia ensimmäisestä kirjoittajaryhmästä

Tänään oli siis jännittämäni ensimmäinen kokoontuminen kirjoittajaryhmän merkeissä minun johdollani. Jännitin aivan hirveästi ja aamuun mennessä olin unohtanut kolme kertaa, mitä olin edellisiltana suunnitellut. Huhhuh. Oli kyllä oikein hyvä ryhmä, paljon keskustelua syntyi kahdesta monisteestani, jotka sisälsivät hieman kirjoittamisen teoriaa sekä vinkkejä miten päästä kirjoittamisen alkuun ja mistä aiheita kirjoittaa. Tein myös tajunnanvirtaharjoituksen Tori Amosin Horses-kappaleen tahtiin. Olisi kyllä ollut parempi, jos olisin siihen hätään löytänyt jonkin instrumentaalin levyn, mutta en sitten löytänyt. Harjoitukset purettiin ja lopuksi Hannu luki oman aiemmin kirjoittamansa tekstin, josta sitten keskusteltiin.

Matkalla kotiin poikkesin Lukulaarissa ostamassa Kirjoittajan eväät, josta aion ammentaa materiaalia seuraaville kerroille. Kirjoitusharjoituksia toivottiin lisää ja ilmeisesti ryhmästä pidettiin, en ainakaan haukkuja saanut. Seuraava kerta onkin vasta marraskuussa, joka on harmi, sillä pääsin juuri vauhtiin! Voisinkin alkaa tässä vähän jo selailla luovan kirjoittamisen opastani. sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikä sitten varmaan jännitäkään ihan niin paljon. Innolla odotan marraskuun kirjoittajaryhmää!

Kirjoittajaryhmä alkaa!

Sain sunnuntaina tietää, että aloitankin kirjoittajaryhmän vetämisen jo tämän viikon torstaina (HUOMENNA!) Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n kansalaistoiminnan keskus Puistossa! Alunperinhän minun piti aloittaa vasta parin viikon päästä. Jännittää aivan älyttömästi, mutta kai se hyvin menee, kun on kuitenkin tuttu aihe. Pitää tässä vielä tämän päivän aikana väsätä jotain ohjelmaa kolmeksi tunniksi. Olen vähän jo ehtinyt pohtia mitä tämä ensimmäinen tapaaminen sisältäisi ja ajattelin ainakin kertoa vähän kirjoittamisen teoriaa, keskustella ryhmäläisten kanssa mitkä ovat heidän tapansa kirjoittaa, antaa vinkkejä miten pääsee kirjoittamisen alkuun, kun on lukossa ja tehdä vaikka tajunnanvirtaharjoituksen. Seuraavillekin kerroille minulla on jo jotain mietittynä. Jonkin kerran esimerkiksi ajattelin pyhittää kokonaan runoudelle ja kutsua ystäväni Jani Salmisen runoilijavieraaksi ja tehdä yhden kuvaharjoituksen.

Tämän illan aion siis omistaa kirjoittajaryhmän ensimmäisen kokoontumiskerran suunnittelulle, kun olen koko tämän viikon vain meinannut suunnitella sitä. Huh, tuntuu jotenkin vähän epätodelliselta, minä opettamassa kirjoittamista. No, onhan siitä kirjoittamisesta paljon kokemusta, mutta jotenkin hassu ajatus. Mutta kai siihen ajatukseen tottuu, kun ryhmäläiset ovat todella innoissaan ryhmästä. Toisaalta se innostus laittaa kyllä jännittämään vähän lisää. Tulee sellainen pieni pelko, että entä jos en olekaan niin hyvä vetäjä kuin mitä he ehkä ovat kuvitelleet ja sitten koko innostus laantuu. Toivotaan kuitenkin, että menee hyvin.

Jännityksestä huolimatta olen todella innoissani, että minulle on suotu tällainen tilaisuus!

Makeaa mahan täydeltä

Kirjailija: Joanne Harris
Teos: Pieni suklaapuoti (1999)
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Arja Gothoni
ISBN: 951-1-17278-6
Genre: Ulkomainen kauno
Pisteet: 4/5






"Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet..."

Jo kaksi ensimmäistä lausetta kirjan takakannesta saa veden herahtamaan kielelle (makealle kun olen perso). Takakannen mukaan kirja on aistinautintojen, elämänilon, ystävyyden ja rakkauden ylistys ja niinhän se onkin. Teoksen päähenkilöiden, Vianne Rocherin ja hänen tyttärensä Anoukin, tarina alkaa laskiaistiistaina, kun he saapuvat pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään juuri sopivasti karnevaalien aikaan. He päättävät jäädä kylään joksikin aikaa, sillä Vianne ja Anouk ovat kiertelijöitä, matkaavat aina paikasta toiseen kuten Vianne oli omankin äitinsä kanssa tehnyt. Vianne vuokraa itselleen ja tyttärelleen vanhan leipomon ja alkaa pitää siinä suklaapuotia. Tästä seuraa ongelmia pienessä kirkon hallitsemassa kylässä ja tilanne vain pahenee mitä lähemmäksi tullaan paastoa ja pääsiäistä.

Joanne Harrisin kieli on mukaansa tempaavaa ja herkullista. Oivaltavat ilmaisut, tarkkanäköisyys sekä taitavasti rakennettu rakenne tekee kirjasta loistavan. Mielipiteitä on tietysti monia, toisille kirja on liian makea, kun joka välissä juodaan kaakaota ja syödään milloin mitäkin suklaata. Itse pidin kirjasta hyvin paljon. Elokuvan olen nähnyt monet kerrat, mutta elokuva, vaikka kirjaan pohjautuukin, on täysin erilainen kuin kirja. Elokuvan nähtyäsi et voi sanoa tietäväsi kirjasta paljonkaan. Monia asioita on elokuvasta jätetty pois ja hirveän paljon lisätty tilalle. Luulin tietäväni tarinan kokonaisuudessaan ja ajattelin, että tämä olisi nopea luku, sama kuin elokuva, vain vähän syväluotaavampi. Olin väärässä, tästä tuli hyvin hidas luku (johtuen suureksi osaksi mielialasta ja sairastamisesta ja muutenkin ollut jotenkin levoton olo), jonka aikana yllätyin monet, monet kerrat ja havahduin, että eihän se niin ollutkaan ja missäs se kohtaus on ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan Pieni suklaapuoti on mielestäni erittäin hyvä kirja. Taidokasta kielenkäyttöä, makeaa kuvailua, joka saa aika ajoin syljen kertymään suuhun. Harrisin tapaan kirjoittaa on helppo rakastua, tätä teosta lukiessani pystyin jo lähes haistamaan kuuman suklaan makean täyteläisen tuoksun, maistamaan ihanan pehmeät tryffelit, kuulemaan korkeiden korkojen kopinan mukulakiviä vasten, kun kylän väki poistuu kirkosta. Aistinautintojen ylistys, todellakin. Harrisia aion ehdottomasti lukea jatkossa lisää ja kirjahyllyssäni onkin jo kolme odottamassa. Kuuman kaakaon himoon kannattaa lukiessa varautua, sillä sitä juodaan kirjassa hyvin paljon.

Yön ratoksi

 Rakkauslaulu


öisin juoksen liskoja pakoon
selvin päin ja aamulla
lakana löytyy taas lattialta
vaikka sen viimeksi illalla
petasin alleni

paikka jota kutsun kodiksi
mätänee käsiini ja silti
hän sanoo ettei voisi
enää hengittää ilman minua

pölypallot kirmaavat
kuin villihevoset
viemäri ei vedä
eilinen ruoka jo kelvotonta

maksan laskut eräpäivänä
tai vähän myöhässä
banaanikärpäset tekevät
pyhiinvaellusta hengitysteihin

home alkaa tuoksua kotoisalta
tiskivuori seikkailulta ja
etsimänsä löytää vain vahingossa
jälkikäteen mutta sinun kanssasi
viihdyn täällä


Yöni ratoksi toteutan runohaastetta ja lisään tänne kirjoittamani runon. En osaa tästä runosta oikein mitään sanoa, muuta kuin: olkaatte hyvät!